Hymy vääntyi suupieliini, kun luin keväällä ilmestynyttä Mikko Ylikankaan kirjaa huumeiden historiasta Suomessa. Työhuoneeni sijaitsee Orionin entisessä lääketehtaassa, jossa Ylikankaan mukaan valmistettiin ja säilytettiin sota-aikana heroiinia. Ilmankos viihdynkin työssäni niin hyvin ja ryntään aamuisin töihin.
En tiedä kuinka paljon vanha pöly itseeni vaikuttaa, mutta sota-aikana heroiinin merkitys oli suuri. Se oli näet tärkein yleislääke rintamalla ja yleinen yskä- ja särkylääke kotirantamalla. Ylikankaan lainaama lääkintämies muistelee ”Annoin aina tabletteja 5-6 kpl. Ja miehet paranivat, kerta kaikkiaan. Jokainen mies tuli ihan terveeksi.” Heroiinin keskeinen merkitys johtui sen edullisesta hinnasta, saatavuudesta ja tehokkuudesta. Esimerkiksi yskään vaihtoehtoisen kodeiinin saatavuus oli hankalaa, joten suomalaisten oli pakko tyytyä käsillä oleviin lääkkeisiin. Jatkosodan aikana heroiinitabletteja kuluikin vuosittain 7-9 miljoonaa kappaletta.
Jotta nykyisin huumeiksi laskettavien aineiden merkitys sota-aikana aukeaa paremmin, on syytä tehdä muutama tarkennus. Kokaiinia käytettiin paikallispuudutusaineena, morfiinia kipulääkkeenä ja sitten tuli ihmeellinen Pervitiini. Sitä saatiin Saksasta jatkosodan alussa. Kyseinen lääke oli metamfetamiinia, jota käytettiin ”voimakkaan väsymyksen poistamiseksi ja kiihokkeena suurten ponnistusten edellä”. Aine antoi väsyneille potkua ja auttoi etenkin talvisin kestämään kovia olosuhteita. Pervitiini olikin sota-ajan buranaa.
Ylikangas kuvaa kirjassaan hulppean tarinan, jossa sotilas napsi ensi kertaa reippaan annosmäärän Pervitiiniä ja sukset karkasivat jaloista. Korpisoturi tuli tolkkuihinsa seuraavan kerran 2 viikon kuluttua, hiihdettyään yksin 400 kilometriä, haavoituttuaan kahdesti miinasta ja paeten välillä vihollista. Hänet löydettiin henkitoreissaan Suomen rajalta yksin seisomassa tyhjän repun kera. Reissussa oli kulunut 30 tablettia Pervitiiniä.
Nykyisin tästä tehtaassa löytyy vain kahvia ja sekin pitää itse keittää.