Marraskuun alussa Talous-sanomissa ilmestyi juttu ”Tässäkö totuus? Nuorelle työttömyys voi olla lomaa”. Siinä käsiteltiin nuorisotyöttömien todellista määrää ja työttömyyden syitä. Laadullisia arvauksia esitti professori Helena Helve Tampereen yliopistosta. Helven lausunnot aikaansaivat kipakan nettikeskustelun ja juttuun tulikin peräti 390 kommenttipuheenvuoroa. Seurasin aktiivisesti keskustelua, sillä jutussa esitetyt väitteet olivat niin perin juurin outoja.
Lausunnot, joiden mukaan nuoret mieltävät työttömyyden lomaksi, eivät ahdistu siitä tai suhtautuvat työttömyyteen suopeasti, eivät ole vastuuttomia, vaan täysin absurdeja. Mieleen tulee Matti Vanhasen heitto perustulokeskusteluun vuonna 2006, jonka mukaan perustuloa kaihoavat lähinnä ”bilettäjät”. Myös tämä keskustelu oli aktiivisen suurennuslasini alla ja omakin lusikka aktiivisesti mukana sopassa.
Tällaiset eliitin sivallukset kuuluvat feodaaliaikaan, jossa yhteiskuntajärjestys perustui talonpoikien ja orjien riistoon. Vanhasen biletys-kommentti oli varmasti osin laskelmoitu ja asettui osaksi vanhan Suomen ja Kepun tuolloista poliittista diskurssia: kaupungeissa pullamössösukupolvi bilettää valtion varoilla. Tuolloinen prekariaatti-keskustelu lainehti korkealla ja Eetu Virenkin oli ehtinyt jo lanseerata kuolemattoman ”paskaduuni” käsitteen. Vanhasen sivallus upposikin laajempaan keskusteluun – epäsovinnaisesti tosin.
Nyt sitten oli professorin vuoro tulla kertomaan samansuuntaista sanomaa. Eliitti katsoo edelleen pätkätyöläisten olevan työttöminä tarkoituksella ja bilettäen välillä kaikki tienaamansa miljoonat eurot – sitten taas muutama kuukausi hiihtohissin kapulanojentajana.
Kaikki työttömänä olevat ja pätkää tekevät tietävät turhan hyvin, ettei tonnikalapurkilla ja kolmella hapankorpulla päiväannoksena saa kummoisia kinkereitä aikaan – ei edes päätä sekaisin muutoin kuin alhaisen verensokerin aiheuttamasta huimauksesta.
Perään eliitiltä eettisesti kestävää suhtautumista nuoriin, jotka ovat kamppailevat pätkätyöhelvetissä ilman pieninkään mahdollisuutta tehdä yli puolen vuoden päähän kantavia suunnitelmia. Hieman Tommi Hoikkalaa lainaten on ”kvalifikaatiohäviäjiä”, joiden kompetenssit eivät yksinkertaisesti innovaatiotalouden myllyssä kohtaa työmarkkinoiden kysyntää, on syrjäytyneitä, mielenterveyden kanssa kamppailevia ja päihdeongelmaisia – vain joitakin alaryhmiä mainiten.
Norsunluutorni on paikka, josta käsin täysin maailmasta vieraantuneiden ihmisten vittuilu ei saa nuorten (tai kenenkään muunkaan) keskuudessa sympatiaa, ei motivoi mihinkään tai lisää toivoa elämänlaadun paranemisesta. Kukaan täysipäinen ei aikana, jolloin tutkimusten mukaan nuorten suurin huoli on selviäminen tulevasta työelämässä, lähde potkimaan maassa makaavia.
Vaikka Talous-sanomat ei lehtenä hääppöistä journalismia edusta, kannattaa käydä katsomassa millaisia reaktiota professorin epämääräiseen arvailuun pohjautuneet, faktuaalisesti täyttä yläpilveä olevat, puheet synnyttivät. Hyvin harva nuorista oli suuntaamassa Kalastajatorpalle häppäämään. http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/11/01/tassako-totuus-nuorelle-tyottomyys-voi-olla-lomaa/201115803/139