Näillä sanoilla kollegani toivotti minut perjantaiaamuna tervetulleeksi työhuoneeseensa. Omien sanojensa mukaan (ja toivottavasti) hän viittasi tupakan hajuisiin vaatteisiini. Käännyin kantapäilläni ja esitin loukkaantunutta vaikka tiesin, ettei hän osta dramaturgiaani. Minä haisen röökiltä, sillä uuden tupakkalain astuessa voimaan aloin polttaa kämpässäni sisällä. Kun en ota kuppia lainkaan, on edes joku nautinto oltava, ajattelin ja ajattelen edelleen. Ulkona en jaksa rampata, joten kessu palaa sisällä lämpimässä.
Kollegani kommentti osui oivaan saumaan. Muutamaa minuuttia aiemmin potkin matkalla töihin lumitöppäreitä. Minua pänni ettei Suomessa myydä nuuskaa. Tai luonnollisesti myydään, mutta 7 egeä purkki on tiskin alta liian kallista jopa omaan addiktiooni. Kuulun siihen nikotinistisegmenttiin, joka sääntelee tupakointiaan vaihtamalla sen aika ajoin nuuskaan. Pussinuuskan voimin on helppo pitää kuukausien taukoa tupakasta. Omalla kohdallani nuuskajakso osuu kevääseen, sillä ilman röökiä ikääntyvä futaaja saa treenitehoa paremmaksi.
Tupakointi on typerää ja terveydelle haitallista ja niin edelleen. Ei mennä siihen. Minusta nykyinen nuuskakielto on kaksinaismoralismia. Käyttö on tutkimusten mukaan jopa lisääntynyt, vaikka myynti on laitonta. Kaikki voivat halutessaan kipaista Tukholmaan noutamaan 100 purkkia. TV:stä saamme nähdä kuinka Suomen hiihtovalmentaja, puolet kiekkojoukkueesta ja kolmannes muusta porukasta touhuaa biitti huulessa. Mitä järkeä on kiellossa jota kukaan ei noudata? Miksi nuuska ei kelpaa korvaushoitolääkkeeksi tupakoijille? Ja ennen kaikkea, mikä legitimoi nuuskan hyödykestatuksen Ruotsissa?
Edellisten kysymysten jälkeen joku terveyden edistäjä vetää herneet. Lyön kuitenkin vastapalloon: onko parempi että poltan 365 päivää vuodessa vai se, että puolet tupakan ja puolet nuuskan voimalla? Oman terveyteni näkökulmasta taatusti jälkimmäinen. Tupakan haitat ovat aivan merkittävästi nuuskaa suuremmat. Omalla kohdallani nuuskakielto on siis terveydelle haitallinen.