Huh huh…nyt pari kuukautta yksin ja välillä tuntuu siltä että pää tässä räjähtää,8 vuotta rakastamani naisen kanssa sitten poks….onneksi erosimme kavereina ja suhteestamme jäi eloisa ja erittäin pirtsakka poikani äitinsä luokse asustelemaan,käynkin sillointällöin leikkimässä hänen kanssaan ja pidän muutenki yhteyksiä elämäni valoon.
Ruoan laitto alkaa pikkuhiljaa onnistumaan ja tulee muutakin kuin valmisruokia syötyä,heh..
Taas olis viikonloppu edessä,mitäköhän sitä keksis ettei tarvi mennä bilettään taas,ei mukavaahan on bilettääkin kun kerrankin saa vapasti mennä ja olla miten tykkää..mutta jos olis kerranki himassa ja tuijottais tän perhanan koneen kuvaruutua ja söis jotain hyvää 🙂
Blaaaah….kumpa joku veis mut pois 😉