On se vaikeaa nykypäivänä. Ei riitä, että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä yrittää pariutua – siis muodostaa parisuhdetta. Mutkia matkassa on aivan liikaa. Jos jää menneisyyteen kiinni, siitä ei tule mitään, vaikka se menneisyys on vaikuttanut kaikkiin ja muovaa tulevaa. Ja vaikka on rakkautta, ihmisten särmät voivat olla liikaa hiottavaksi tässä armottomassa maailmassa.
Nettimaailma tuntuu olevan täysin naisten maailma. Teillä ihanilla otuksilla on kovin paljon vaatimuksia, minkälainen unelmapuoliskon tulisi olla. Hylkäämisen perusteeksi riittää ehkä kuva: hörökorvat, hiukset, jne eli pinnallisuus. Toisaalta hylkäämisen perusteeksi riittää koulutus, toimeentulo, jne. Luulisin, että jos mahdollisuus annettaisiin useammalle ihmiselle, ei niin moni olisi sinkku. Se ei tarkoita, että pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä haluaisi. Siinä mahdollisuudessa tulisi selville paljon muutakin kuin pinta ja muuta sana jossain profiilissa tai viestissä.
Olen onnellinen, että minulle on annettu kaikista puutteistani huolimatta mahdollisuuksia näyttää mikä olen miehiäni. Nämä mahdollisuudet avasivat myös monen vaativan silmät. Kaiken maailman listat ja kriteerit pitäisi unohtaa, sillä tärkeintähän kahden ihmisen ihastuminen vailla rajoja ja rajoituksia. Ugh.