Moni asia on lakannut kiinnostamasta. Harrastukset (miekkailu, snooker, go) eivät enää innosta kuin ihmissuhdemielessä. Siis harrastan niitä lähinnä tavatakseni kavereita, kun taas aiemmin motivoi myös itse laji/peli. TV:n katselu on vähentynyt olemattomiin, vaikken siitä kyllä aiemminkaan paljoa välittänyt. Kaikki tuo vaikuttaa nyt niin selvältä ajanhukalta.
Tiedekin kiinnostaa vähemmän, sillä mitään vastauksia ei sekään anna. Pelkkää kuvailua, tottakai koko ajan tarkemmin ja tarkemmin, mutta kuitenkin vailla minkäänlaista selitystä. Edelleenkin kaikki ilmiöt ovat pohjimmiltaan selittämättömiä ”ihmeitä”. Hohhoi. Jotenkin ymmärrän nyt paremmin uskovia. (Joskaan en länsimaista instituutiokirkkoa, joka on uskon irvikuva ja oikeastaan vastakohta.)
Tähän mielenmuutokseen lie syynä pari kuukautta sitten syttynyt innostukseni filosofiaan. On antoisaa lukea muiden hienoja näkemyksiä elämästä ja olemisesta. Pistävät ajattelemaan.
No mikä sitten ei ole ajanhukkaa? Kiinnostaviin ihmisiin tutustuminen sekä henkisen ja fyysisen kunnon kehittäminen. Molemmat kun ovat hyviä keinoja oppia ymmärtämään itseään.