Rupesin tässä miettimään miksi reivit ovat viime vuosina maistuneet niin usein puulta, kun taas kerran musiikista jäi niin laimea maku. Musiikissa pitää olla veikeyttä ja iloittelevaa vaihtuvuutta, ja kyllähän sellaista musaa näissä bileissä silloin tällöin kuuleekin, mutta sen harvinaisuus alkaa syömään miestä.
Minusta yleisöstä näkee selvästi kun musa lakkaa olemasta sitä monotonista polkemista ja tuollainen railakkaampi biisi sattuu kohdalle. Luulisi siis DJ:llekin kehkeytyvän jonkinlainen haju siitä mikä uppoaa yleisöön. Vai soittavatko he tahallaan niin paljon sitä peruspoljentoa, jotta porukka jaksaisi hullaantua niistä helmistä? Enpä usko. Minä ainakin tunnen EDELLEEN ilon värinöitä kun muistelen vuoden takaista Marushan settiä, joka oli melkein kokonaan puhdasta kultaa.
No, positiivista oli sentään tällä kertaa toimivat screenit ja Pakkahuoneen akustiikka, josta olivat pahimmat kuminat jääneet pois.
Onneksi seura oli ihan kelvollista, vaikka siinäkin kyllä riitti parantamisen varaa. 😉 Kiitos siis seurasta, ihanat -Marzu- ja ewaz sekä ei-niin-ihana (mutta mukava) Caelestis.