Sinne se meni – ja sieltä se tuli

Kyllä 2 x melkopitkä junamatka saa ajatukset rullaamaan ihan valtoimenaan. Ajattelin jossain välissä, että pitäisi kaivaa muistiinpanovälineet esille ja tehdä jonkinmoista yhteenvetoa järjenjuoksusta, mutta en jaksanut. Silti pohdituttaa ihan tajuttomasti….

Kyllä 2 x melkopitkä junamatka saa ajatukset rullaamaan ihan valtoimenaan. Ajattelin jossain välissä, että pitäisi kaivaa muistiinpanovälineet esille ja tehdä jonkinmoista yhteenvetoa järjenjuoksusta, mutta en jaksanut.

Silti pohdituttaa ihan tajuttomasti.

Kävin siis kotikonnuilla. Pakon sanelemaan oman asunnon varastontyhjennyskeikkaan sain mahtumaan aika paljon merkittäviä ihmisiä, tärkeää puhetta ja läheisyyttä.

Varaston tyhjennystä voi ajatusmyrkyllisesti melkein verrata junamatkaan. Paitsi että oli kylmempää ja välillä märempää. Ajatus lensi silti. Siinä tuli mietittyä työ, harrastukset ja ihmissuhteet. Ja vielä viidennen kerran kaikki läpikotaisin. Jotenkin puhdistavaa järjestää menneisyyttä ja pistää pois esineitä, jotka vaan ovat ilman suurempaa merkitystä. Viisi jätesäkillistä tarpeellista tavaraa sai uuden elämän. Ja minä elämääni ehkä jotain?

Perjantai-iltana tapasi kymmenen upeaa naista, jotka elämäni eri vaiheissa ovat tulleet tutuiksi ja lähentyneet kavereiksi ja ystäviksikin. Istuttiin patojen ääreen, syötiin ja nautittiin toistemme seurasta. Vaihdettiin kuulumisia ja keskusteltiin niistä samoista iänikuisista aiheista. Oli oikein kivaa; turvallinen, lämmin fiilis.

Nukuin hyvin ja pitkään, vaikka ystävän koiran mielestä olisin hyvin voinut nukkua muualla kuin emännän vieressä ja oletettavasti jatkovalitukset johtuivat vaaka-asentojakson kestosta. Neiti olisi mieluiten nähnyt minut räntäsateessa kirmaamassa tai ainakin alakerrassa pallotykkinä (nyt keksin SEN – ongelmallisin joululahja on selvä!).

Päivä meni lepäillessä ja jutellessa. Iltasella kävin katsomassa kaverin uuden (toivottavasti väliaikais-)asunnon, moikkaamassa ystäväperhettä ja istumassa kummitytölle muotokuvamallina.

Sitten pitikin jo lähteä. Tai olisin toki voinut jäädä, mutta en halunnut tuhlata päivää matkustamiseen, joten puksuttelin yöjunalla takaisin.

Jotenkin helpottavaa olla kotona. Vaikka pohjoisessa on niin paljon ihania ihmisiä, en kaipaa sinne ollenkaan. Mun elämä on nyt täällä – tai tänne sitä ainakin rakennan (talkoisiin saa osallistua!).