= diiva =

Heikkouksien käyttäminen voimana ja traumoja sun muita järkytyksiään hyväksi käyttäen voi suggeroida itsensä ulos kartalta ja tajuaa olevansa hajalla yksin avaruudessa kasaamassa itseään muuttuakseen aikaan sopivammamaksi...pitää olla kaukana kaikesta aivoja pesevästä. itsensä nöyryyttävä diiva hahmottuu kissaksi ja rakennuttaa temppeleitä itselleen pelkällä tahdon voimallaan ja kuinka he kaikki uskovat -onhan sitä pakko silittää, koskettaa, hyväillä, rakastaa -onhan sillä söpö turkki ja mitkä viirut ja nuo silmät... ja tuo notkeus.
ja se julmuus jolla hän härnää pientä pelkävää hiirtä joka luulee olevansa häntä paljon ismompi ja mahtavampi.. joku sanoo, että kissa ei kuulu edes luontoon ja on turha. kissa kehrää tyytyväisenä ja antaa hiirien leikkiä jonkin aikaa pöydällä tajutakseen etteivät millään opi tajuamaan ymmärettävää
-turhautuvat, kokevat ympäripyöreyden nöyryytyksen, jing jang, absoluutinen totuus....teoriat kumoutuvat, järjestelmät kaatuvat ja vaihtuvat uudemmiksi aina nopemammin -vai tuntuuko se vain siltä?

miten voimme keksiä laitteita joita emme kuitenkaan osaa käyttää ilman tekoälyä joka on karannut käsistämme tekemään jotain mitä emme käsitä
-keksimme sen vuoksi selityksiä ja teoriat puhkeavat kukkaan kietoutuvat seppeleenä päähämme kuin sädekehät ja ihmettelemme----TAAS