voiton marssi

pistää kyl nöyräx kun alkaa vihata omaa ääntään. kuuntelin jehovantodistajien jotain kasettia jossa joku tunnevammaiselta kuullostava selitti ruokasulatuskanvista ja maailankaikeuden äärettömyyksistä (keinuin keinutuolissa) -vaikka maisema sulaa pinkistä suklaaseen, niin oli pakko vaihtaa huonetta.

nyt ei kannata koskea mihinkään instrumentteihin, koska liika on kuulemma äärettömän paljon -se jehu sanoi jotain sellaista (en oo varma luulinko vain kuulevani). onneksi en ole diktaattori tai saarnaaja -opetuslapset ovat muutenkin rasittavia kuunnella yksi kerrallaan. yx kaveri soitti ja kysy, et tuux mä katsomaan maahooneitsyttä jonnekkin -olin muka luvannu - enhän mä pystyis oleen siellä kovin montaa minuuttia ihmettelemässä kuinka lasikorva särähtää kunnes pää räjähtää.

vois alkaa leikkiin ja korjaileen vaikka piuhoja ja mikittää toi porakonekitarasyntikka -jos se ei meniskään ohi ja siitä tulisi päänsisäinen formularata -biisin lopussa orkesterille jaetaan mitallit palkinnoksi
-ja näytämme typerän omahyväisiltä. me ollaan paras !