Nyt kun on kuukausi vietetty uudessa työssä, niin pikkuhiljaa alkaa johtoporras suoltamaan nuita ongelmia ratkottavaksi. Ratkaisut pitää yleensä löytää suht pikaisesti, muuten saattaa ”ongelma” maksaa yritykselle huomattavia summia. Motivoi hieman itseään kun tietää että ratkaisemalla ”pienen” logistisen ongelman (voi niitähän tuolla riittää), saatat säästää kuusinumeroisia summia…
Yrityksessämme Euroopan konttorissa työskentelee tällä hetkellä hieman vajaa 1000 henkeä 52 eri maasta. Kulttuurierot on aika huomattavia. Esim. raja-arvo vastaamattomiin puheluihin on kutakuinkin 5%, mutta joidenkin maiden edustajien mukaan 10% ei ole vielä ongelma??? Eli joka kymmenes asiakkaan soittama puhelu jää vastaamatta…
Suomalaisen työn moraali ja sen arvostus täällä päin on aikalailla kovassa huudossa. Varmastikkin, varsinkin multikansallisissa yrityksissä, joissa kokemusta on kertynyt monista eri kansalaisuuksista.
Japanilaisiahan on kautta aikojen sanottu maailman ahkerimmaksi kansaksi, mikä lienee totta, mutta japanilaisen työmentaliteetin erona on se, ettei virheitä saa tehdä tai siitä rangaistaan. Juuri tuossa eräänä päivänä seurasimme esimerkkejä siitä miten tuo rankaisukulttuuri luo ongelmia. Työväki peittelee ja piilottelee virheitään johdolta, koska ei halua maksaa ( aivan työntekijä maksaa omat virheensä siellä) ja se luo massiivisia ”mokia” ajansaatossa kun ne pääsevät kertautumaan.
Se selkeä eroavaisuus eurooppalaisessa työkulttuurissa on että, kyllä joo ensin saat haukut, mutta sitten ongelmaa ratkotaan porukalla eikä sitä jäädä vatvomaan. Eli kuten joskus aiemminkin olen todennut jatkoa vanhaan sanontaan: Kun p***at on huosussa, niin on turha rypistellä. Pitää vain keskittyä pyyhkimään tarpeeksi tehokkasti. Asiakastahan loppupeleissä ei juurikaan kiinnosta miten lopputulos on saavutettu ja itse lopputulos. Tosin kikkakolmoset taitavat kiinnostaa kyllä…
Täällä hetken oltuani ja Suomeen lomalla tullessani uskoisin kiltisti odottavani vuoroa missä tahansa asiakaspalvelua vaativassa paikassa. Suomessa sitä palvelua saat nopeasti ja asiantuntevasti. Melkein kaikkialla jopa lontoon murre taipuu ymmärrettävästi. Esimerkkinä täältä mainittakoon Tsekin ulkomaalaispoliisi. Jokaisen tänne sijoittuvan ihmisen täytyy siellä asioida, hakea oleskelulupa. EU:n kansalaisena tämä on vain muodollisuus, mutta sinne on silti mentävä!
1. Aloitetaan siitä että jos et ole jonossa 5.30 oven ulkopuolella, saat palvelunumeron joka on niin suuri että asiointi tapahtuu ehkä jo klo 12.
2. Asiointi kieli on Tsekki. Englantia jos yrität puhua siellä pyöritellään vain päätä.
3. Kaikki lomakkeet tulee olla täytetty oikein. Huom! Missään ei ole mitään ohjetta, mitä lomakkeita ja todistuksia tulee olla mukana. Jos paperit on väärin täytetty -> uusi vuoronumero. Ei kaikkia papereita -> uusi vuoronumero, uutena päivänä…
4. Kaikki paperit tulee olla joko täytetty tsekin kielellä tai virallisen kääntäjän kääntämiä.
Siinä vain muutama esimerkki paikasta… Luojan kiitos sain itse apua asioinnissa paikalliselta taholta. Muutenkin viranomaisten kanssa asiointi on e r i t t ä i n byrokraattista. Tulkin saat avuksi, jos sinua syytetään jostain…
Mutta siltikään katumusta tänne tulosta ei ole esiintynyt missään vaiheessa, kaikki on vielä uutta ja paljon on opittavaa. Monikansallinen työympäristö on avartanut huomattavasti näkemystäni ja paikallisiin ihmisiin kun on päässyt tutustumaan, niin on heidänkin varautuneisuus karissut pikkuhiljaa. Näin on käynyt molemmin puolin.
Paljon on täällä ”huonoa”, mutta enemmän löytyy hyvää loppujen lopuksi. Tuskin muuten tänne olisi ns. koeajan jälkeen tullut jäätyä. Kotiin tullaan jossain vaiheessa. Käymään…
Cau, Ophion!