…sitä ei enää jaksa juhlistaa. Eilen tuli taas vanhennuttua vuodella ja sen kunniaksi kävimme kaverin kanssa jopa kahdella oluella töiden jälkeen. Sitten kiltisti kotiin ja arkiaskareet kutsuivat.
Tosin vielä tuoreessa muistissa on tuo viikonlopun juhlinta, joka saattoi hieman vaikuttaa asiaan. Ensin perjantaina oli tuparit jotka venyivät aamuun asti ja lauantaina sitten firman pikkujoulut, joista pääsi kotiutumaan sitten klo 7 sunnuntaiaamuna.
Mutta tässä vaiheessa kun mittari näyttää 33 vuotta ja se suorastaan juoksee eteenpäin, ei enää huvita juhlia ”välivuosien” merkkipäiviä. Muistuttaa liikaa vanhenemisesta ja kun ne tuntuu tulevan tiheämpään tahtiin kuin aiemmin. Olisiko vaan parempi sanoa täyttävänsä 25… Tosin yhdeksännen kerran.
Samalla koin yllätyksen. Faija onnitteli, tekstiviestillä. Vanhakin on oppinut uusia juttuja. Eihän se kännykkä sillä ole ollut kuin 15 vuotta. Mutta ikinä en ole nähnyt hänen kirjoittavan tekstiviestiä, mutta nyt tuo on sitten nähty. Tosin saattaapi johtua siitä että tekstiviestein kommunikointi on huomattavasti edullisempaa, tänne puhelut maksavat kuitenkin jonnin verran. Aina kun on jotain pidempää asiaa ollut, niin on tullut soitettua firman puhelimesta Suomeen, ihan luvalla.
Mutta tuosta vanhenemisesta ja sen juhlinnasta. En tiedä ovatko muut samaa mieltä, mutta omakohtaisesti tuntuu ettei enää jaksa joka vuosi asiaa juhlistaa…
Praha vaikenee joulua odotellessa.