Sielu,
sitä kosketettu on,
rakkauden tuhoavalla tunteella,
Pettämyksellä rikottu,
sanoilla valheellisilla tuhottu.
Sielu,
hänen,
tuon neidon mustissa.
Sieluun katso,
siellä asuu murhe,
tunne tuska,suru pelko.
Katsoon peiliin sielun,
silmiin vaaleanjadeisiin,
Se on peilipinta särkynyt,
pirstoutunut iskusta valheen.
Katso häneen,
murtunut olento,
joka jatkaa kulkuaan,
polulla surun ja murheen.
Toivoo siellä tapaavansa,
elämänsä valon,
peilipinnan korjaajan.
Silti pelkää kaikkia koskettaa,
pelätessään petoksen raskasta iskua,
joka saattaa,
peilipinnan hajottaa…
Sen korjaamattomaksi särkeä,
rikotuksi sieluksi hajottaa…