Kuristun ja sydän vetää viimoset lyönnit..Kaikki tuntuu raskaalta. En saa henkeä!! Hidas ja tuskallinen kuolema, mutta niin Helvetin todellinen! En löydä sanoja tälle tuskalle!!! Mutta se on todellinen ja joka päiväinen. Eikä ikinä lähde pois.Kaikki tekemäni asiat ahdistaa ja kaikki tulevat asiat mitä tulen tekemään…Kaikki on niin pirun vaikeaa, mutta tiedän joka päivä että selviän vaikka asiat menee huonommin, joskus koittaa hyviäkin päiviä, tiedän sen! Ja tiedän että selviän 🙂 Olen selvinnyt tähänkin asti joka päivä, vaikka pahoja asioita pyöriikin mielessä.Mut me ei olla tääl ku kerran… Ja mä Rakastan elämääni, vaikka sitä välillä vihaankin.Tai jotain siintä… Kunhan joku repisi tämän iän kaikksen tuskan sydämmestäni ja ottaisi ne kaikki painot pois… Tai en pyydä ottamaan niitä pois, ainoastaan olemaan vierelläni ja olemaan Ystäväni!
