Pimeys yrittää mut valloittaa, mutta Rakkautta ei voi piilottaa!!!
Joka on sisälläni, palavana ja kasvavana.
Se pelottaa, en ole tuntenut sitä vuosiin. Se kuumottaa!
Ja se polttaa jo sisintäni, haluan päästää sen ulos kuin tulivuori laava virran, mutta mihin?! Se voi eksyä, jos olen varomaton.Tämä kristalli on jo särkynyt, mutta se haluaa vielä luottaa. Ja kokeilla uudestaan ja uudestaan. Onko sitä enään tässä maailmassa. Vai onko aika jatkaa ilman, tyhjänä ja rikkinäisenä? En tahdo että pimeys ottaa minusta vallan. Kun tiedän kuinka paljon sisälläni on ja mitä voin antaa. Että toinenkin samanlainen olento voisi ottaa sitä vastaa. Jos uskaltaa avata salaisen porttinsa… Mmmmm…Uskaltaako sitä? Vai olisiko se turhaa? Ei, en ainankaan tahdo uskoa niin, tahdon vapauttaa itseni tästä tunteesta. Tahdon olla vapaa! Tahdon antaa Rakkaudelle sivet, jotka on ehjät ja jotka pysyisi ehjänä. Nyt ne on poltettu ja tallattu tomuun. Miksi ihmis mieli silti sitä haluaa, vaikka tietää sen kärsimyksen ja rakkauden hinnan? Kunpa saisi edes hetken sen lämmön ja kosketuksen tuntea. Se riittäisi minulle… Jos se riittäisi sinulle? Riittääkö se, ei haluamme aina vain lisää ja se ei ole ihme. Olemme silloin vapaita, ja omiamme ja toistemme, mutta Vapaina!!!! Ja se ainainen katse sielumme peileissä ,Rakkauden, Kiihkon intohimoisen valloittamana!!
