Syvyyksistä kosteiden silmien,
kalpean vihreä kuu nousee hiljalleen.
Tämä suurenmoinen maailma,
katoaa piemyteen ääntäkään jättämättä.
Tulen pois lähtölaskennasta
ja ulos vilisevästä pimeydestä.
Ja nyt, olen tullut uuten aikaan.
Haavoittuneet mustat siipeni
ovat huumautuneet kuun valosta
nousten kauniisti Taivaisiin.
Arpinen suudelma kulkeutuu sieluuni,
ja sitten, nukahdan syvään uneen.
