Yksin, ennen sumuista auringonlaskua
Mietin, josko minulla olisi
jossain sydämessäni jäljellä syitä elää
Epäilemättä, jalkani vapisevat
Koska olen vieläkin peloissani
Jos voin ottaa ensimmäisen askeleen
voin löytää rauhan…
On aika lentää, ei ole aikaa tuntea kipua
Mutta äänesi ei suostu lähtemään korvistani
Laskeva aurinko on niin kirkas
Se tahtoo kertoa jotain minulle…
Pimeys tulee ja vie minut mukanaan,
hajotettu on ainiaaksi tämä kristalli,
ehjäksi ei enää tulee,
vaan tahtoo pois tästä tuskasta…
Tulee rauha ja tyyneys…
Minun aikani on mennä…