yksinäinen nurkassa

oli hällä sydän niin lämmin ja herkkä.
silti kukaan ei rakastanut,
ei välittänyt.
Hiljalleen lämpö katosi,
sydän sirpaileksi hajosi.
Kyyneleet valuivat jättäen surulliset jäljet.
Kukaan ei huomannut,
ei kellekkään kertoa tahtonut.
Nyt yksinään nurkassa lymyää,
karttaen kaikkia.
Eikö ketään oikeasti kiinnosta kun toinen kuolee hiljalleen pois?