…

Nyt kun voisi pysähtyä ja perääntyä. Seuraava askel tuntuu niin kammottavalta, että pelkään ottavani sen silmät ummessa. Ja astuvani harhaan.

Tiedän, että aion joka tapauksessa ottaa sen askeleen. Olkoonkin hidas ja epävarma, se on silti askel. Olkoonkin, ettei minulla ole hajuakaan, otetaanko minua vastaan siellä, mitä kohti olen menossa. Minut on niin helppo puhaltaa nurin.

Saanhan tirauttaa muutaman kauhun kyyneleen ennen sitä?