Aina vaan oudompi

Olen havainnut itsessäni pari uutta piirrettä. Joku muu ehkä huolestuisi, mutta koska minoon muutenki vähän vinksahtanu, ni ei tämä mitään. Lisäksi nää piirteet on ihan viattomia. Kukaan ei kärsi. Kovin paljoa.

Olen ruvennut haalimaan servettejä. Eilen, ku oli se tosi paha päivä, ostin kaksi isoa pakettia lautaliinoja lohdukkeeksi. Tänään kaupassa hyppyseni jo kurottui taas yhtä pakettia kohden, mutta hillitsin itseni ja tyydyin etsimään peräsuoli pitkällään servettitelinettä. Sinänsä tämä on vähän inha piirre, ku katsokaas ku minoon huono käyttämään lautasliinoja. Mulle kestää talouspaperirullaki viikkoja. Ohan ne kivoja. Niiku ihan muuten vaan. Tai jotain.

No mutta sitten. Yllätin itseni tänään taas haistelemasta yhtä nuorta poikaa. Olen pervo täti. Olen mahdollisesti näyttäny suht hullulta lääkematskan tunnilla silmät kiiluvina ja huulet törröllään. Ei voi minkään. Mitäs kiilas mun viereen! Sitä paitsi minoon luullu, että amisjannut haisee masturbaatiolle ja spermalle, mutta ainakin kaksi jäpää on nyt jo todistanut osaavansa vähintäänkin peittää ominaishajunsa ihanalla partavedellä. Laskutkaan ei ahistanu niin pahasti, ku minun nenään tulvi vähän väliä ihanaa tuoksua. Voisin vaan haistella jotain sileää poikaa. Aijai.

Hmph, no joo. Jossain vaiheessa turhaudun näihin haisujuttuihin ja puutteeseeni ja menen varmaan sitte ostamaan servettejä lohdukkeeksi. Onpahan jotain, millä pyyhkiä kuolat suunpielistä, kun oon juossu sieraimet höröllään kymmenen vuotta nuorempien poikien perässä.