Jälkimainingit

Olen juurikin todistanut faktaksi sen, että darran voi saada aikaan ilman viinaa. Tai siis ainakin melkein. Odotan suurella kiihkolla, kuinka kauan tämä vielä kestää...

Risteily oli ikävä kyllä minun kohdallani ihan suolesta. Kuten pelkäsinkin, voin pahoin miltei koko reissun ajan. Onneksi ehdin kiskoa kännit Aakoon sohvapileissä keskiviikkona varsin lahjakkaasti. Menin sinne viinipullon kanssa ja tunnin päästä saapumisesta jouduin häpeissäni toteamaan, ettei mulla ole enää pisaraakaan vinkkua jäljellä. Ja ihan itse tyhjensin koko pullon. Jälki olikin sitten sen mukaista.

Ehdin onneksi humaltua myös hieman Sportissa torstaina ennen risteilyä ja terminaalissa ja kahden ensimmäisen laivatunnin aikana. Puoli kahdeksalta illalla tunsin lievää vellontaa ja katsoin parhaaksi mennä omaan hyttiini potemaan. Poistuin sieltä vasta seuraavana aamuna lieritteyäni kellon ympäri pahoinvoipana epämukavassa sängyssä liuskalakanoissa kolinaa kuunnellen ja raivosta kiehuen. Vittu että sapetti. Olin selkeästi darrassa.

Onneksi sain jonkinnäköisen aamiaisen tungettua kitusiini ja pääsin jopa maihin asti. Kehuin äsken äidille nähneeni Tukholman pressanlinnan. Äiti ihmetteli, onko Ruotsissa tapahtunut vallankaappaus. Ei oo, tyttäresi on vain varsin sivistymätön horopää! Tukholmassa oli kaikkinensa oikein kivaa, vaikka joku ihme kiinalainen sliippari juottikin minulle siellä jotain vihreää litkua ja vaikka jätin nänninpiilotuspaidan ostamatta. Laivalle palatessa meitä ehkä ihan hieman pissittiin silmään, mutta annoimme sen porukalla tapahtua. Kiva, että muillakin on samoja mieltymyksiä, kuin mulla...

Ikävä kyllä perjantai-iltanakaan en pystynyt olemaan porukan mukana yhtätoista pidemmälle. Ehdin juoda ehkä kolme pikkiriikkistä juomaa, joista noin 90% oli jäitä. Siinä vaiheessa, kun kaikki energia menee siihen, ettei tulisi pahempi olo, pitänee luovuttaa. Vietin toisen yön vittuuntuneena liuskalakanoissa lierien. Aamulla odotin autuaana maastoutumista, joka tapahtui loppujen lopuksi tunnin myöhässä. Selvisin hengissä. Melkein. Sain darran mahdollisesti niistä jäistä?! Olo oli kuin kymmenen keitetyn kananmunan syöneellä. Eli parempikin on ollut.

Eilen tulin kotiin väsyneen karvalapsen viereen nukkumaan. Pari tuntia sekopäisiä unia nähtyäni päätin, että minun on ulostauduttava. Ulostin itseni siis vielä eilen juhliakseni vankkaa maata jalkojeni alla, jaksoin jopa neljän siiderin verran ja olin puoliltaöin kotona kiltisti juoruamassa puhelimessa! Olen tullut vanhaksi ja patalaiskaksi ja kärsin edelleen matkapahoinvoinnin jälkipahoinvoinnista tms varsin ikävästä tilasta. Minun koti keinuu ja heittää häränpyllyä.

Ihmisten suhteen koin joitakin yllätyksiä. Monia varsin positiivisia ja muutamia varsin ikäviä. No, kaikki ei voi olla yhtä suvaitsevaisia, ihania, herttaisia, empaattisia, mukavia, ihania, lutusia, sosiaalisia, mahtavia ja ihania, kuin minä. Mikä on tietenkin varsin ikävää. Mainitsinhan ihanan??