Olen aina ollu tosi kova neuvomaan. Ja hyväkin vielä. Mielestäni olen neuvojien kaikkien aikojen aatelia ja kategoriani ovat lopumattomat. Harvemmin kuitenkaan itse noudatan omia neuvojani ja näinpä päädyn useammin, kuin usein hakkaamaan päätäni seinään ja kiroilemaan, jotta miksen taas kuunnellut viisasta minääni (minen tiiä, mut selkeesti joku tyhmä puoli minussa aina toilailee, kumma juttu).
No mutta juttuhan on nyt joka tapauksessa niin, että olen vallankin neuvoa vailla. Edes minulla, kaikkien neuvojien kantaäidillä ja imaamilla ei ole nyt eväitä neuvoa itseäni. Nimittäin mullon sellanen raivo-ongelma. Minua ärsyttää oikein tosi helposti ja usein (tää oli varmaan ihan superylläri useimmille). Eikä siinä muuten mitään, mutta ku se on sellasta oikein kammottavaa ärtymystä ja kohdistuu kaikkeen ja se syö niin jumalattomasti ja lopulta minusta tulee niin räjähdysaltis, että pelkään kerrassaan halkeavani johonkin keskelle katua.
No niin. Otetaan esimerkiksi tämä päivä. Puolen viikon tenuttamisen jälkeen kirnusin aikamoista liskohimpatipimppaa koko viime yön ja niinpä olin valmiiksi herätyskellon soidessa aivan kertakaikkisen ruumis. Jotenkin kiskoin itseni sängystä ilman Kehäliftiä tai muuta vastaavaa firmaa ja köröttelin töihin. Töissä kaikkien naamat risoi. Sekä työkavereiden, että potilaisen. Yksi nimeltä tässä nyt vallan mainitsematon opiskelija repi hermojani niin, että minun piti vain yksinkertaisesti norata se. Se jauhoi juttujaan suu vaahdossa ja mie kattelin muualle ja ynähtelin, koska oisin muuten ihan vaan silkasta ärtymyksestä varmaan repiny siltä kurkun auki.
Opiskelijan lisäksi minua risoi huutava dementikko, joka karjui pahalla äänellä, palkeet raikaen suoraan korvaani ja teki työstäni mahdollisimman hankalaa kikistämällä itsensä outoon kurttuun, kun yritin pestä ja vaipottaa. Tämän lisäksi minua inhotti. Minua inhotti lima, räkä, kusi, osittain myös paska ja kamalan näköinen ruoka. Ja jouduin ihan tasan sietämään kilotolkulla kaikkia edellä mainittuja.
Muistinhan sanoa, että tein tuplavuoron töissä? Siinä paikassa, jossa ärtymykseni tänään kumpuili? Juu kyllä. Jouduin kesken päivän riisumaan työvaatteet, pukeutumaan omiin vaatteisiin, kinkuttamaan ratikalle, odottamaan ratikkaa, köröttämään kotiin, hinaamaan ton vitun mäen ylös, ottamaan koiran mukaani, kuljettamaan sen lenkille, viemään sen takaisin kotiin, kinkuttamaan taas pysäkille, köröttämään takaisin Töölöön, taapertamaan töihin, vaihtamaan taas vaatteet ja aloittamaan vaipparumban alusta. Ja huomenna aamulla