Liian usein minun syöminen muistuttaa hulluuden parrasta, epäterveyden huippua ja aivan käsittämätöntä järjettömyyttä. Tämä viikonloppu on aivan mainio malliesimerkki näistä minun mätöistä. Istun tälläkin hetkellä suu vaahdossa, popkornikulhon ja karkkipussin ristitulessa ja katsahdan välillä mahamakkaraa. Yäk.
Perjantaina viikko mukamas jännästi nollaantuu. Vaikka mussutin viikollakin yhtä jos toistakin, ”unohdin” asian tyystin perjantaina ja ostin kiltisti viikonloppuherkkuja, koska pitäähän alkavaa viikonloppua toki jollain juhlistaa. Ei erityispitkällä lenkillä. Ei herkullisella salaatilla. Ei purnukoitumisella. Vaan. Järkyttävällä määrällä kaikkea mahdollista mättöä, joka ei missään nimessä saa loppua kesken ja joka takuulla päätyy vyötärölle tursuavaksi, tytiseväksi ja kaikin puolin epämukavan tuntuiseksi muodostelmaksi.
Toisin sanoen saavuin perjantaina (taas vaihteeksi!) kaupasta kahden pienen sipsipussukan, dippikastikkeen, kääretortun ja suklaalevyn kanssa. Ensin söin lennossa kaksi suurta palaa kääräristä. Sitten röhnötin ruokapöydän ääressä lukemassa huonolla menestyksellä, koska käteni vispasi supernopeudella vuoroin manhattan-pussissa, vuoroin tavallisten sipsien pussukassa ja verotti lukemiseen keskittymistä, koska minun piti aina katsahtaa, kummasta pussista otan ja kuinka paljon kauhon dippikastiketta. 140 grammaa sipsuja ja purkillinen kermaviilidippiä oli syöty noin kolmessa nanosekunnissa. Röyh. Siirryin suklaaseen. Suolaisen jälkeenhän tekee aina mieli makiaa. Söin levystä yli puolet yhteen menoon. Taisin syödä vielä illan aikana jotain terveellistäkin. Lopultahan pääasia on, että syö JOTAIN.
Seuraavana päivänä (eli eilen) söin aamiaiseksi vähän kääretorttua ja suklaata. Koska olin lähdössä sinne korkkarijuoksuun katsomaan, söin ennen sitä purkin ananasta ja banaanin, jottei rupea heikottamaan. Epätavallisen terveellistä… Palasin kuitenki tapoihini heti kohta terassilla ja join pari siideriä. Hain kotoa kamoja ja söin välipalaksi viimeiset suklaat. Sitten join erinäiset määrät siideriä ja jotain muutakin ja yöpalaksi vielä kokonaisen pitsan (eikä tehny edes tiukkaa!). Kamala sika.
Tänään söin aamupalaksi puolikkaan käärärin. Sitten menin iltapäivällä ravinteliin ja söin kanaa ranskalaisilla ja sienikastikkeella. Olin ihan halkeamispisteessä, mutta hain silti kaupasta 400 grammaa irtokarkkia. Kaiken lisäksi tulen irtokarkista hyvin helposti pahoinvoivaksi ja mahakipuisaksi. Ei haitannu, tulin kotiin ja ahdoin karkkia lärviin.
Nyt olen koko illan mussuttanu noita karkkeja. Äsken tein popkornia, kun teki yllättäen mieli suolasta. Istun poppiskulho oikealla, karkkipussi vasemmalla puolella ja tunnen suunnatonta itseinhoa ja osittaista pahoinvointia. Tunnen oloni jättiläismäiseksi silavavuoreksi, joka hytisten lilluaa omassa paljoudessaan ja tirsuaa joka puolelle ympärilleen. Joudun kohta hommamaan sellasen ”leveä kuljetus”-kyltin.
Sain viimeksi torstaina kammokohtauksen, jolloin kannoin kaupasta hullun vimmalla hedelmiä ja rahkaa ja vannoin, etten koske enää mihinkään epäterveelliseen ja lakkaan olemasta huussin kokoinen. Suurin osa niistä terveellisistä ruuista on yhä tuolla jääkaapissa odottamassa tämän lupauksen lunastamista. Ei vittu.
Huomenna minä ihan varmasti alotan laihiksen.
*huutonaurua*