Elämänhallinta. Mistä sitä saa?! Voisko sitä ostaa jostain? Paljo maksaa?! Ostaisin heti kolme pakettia, kiitos.
Olen hyvinkin tasapainoinen (tai ainakin jotain sinne päin…) niin kauan, kun ei puhuta miehistä tai ruuasta. Osaan laittaa asioita elämän vaakakuppiin ja punnita parhaan vaihtoehdon ja ehkä jopa elää sen mukaan; niin kauan, kun ei puhuta miehistä tai ruuasta. Osaan hillitä itseni ja suhtautua aikuismaisesti; niin kauan, kun ei puhuta miehistä tai ruuasta. Tosin miehistä osaan joskus jopa kieltäytyä, ruuasta en. Puuh.
Olen varsin pettynyt siihen, etten syntynyt hikipanta päässä, käsipainot käsissä urheiluhulluksi laiheliiniksi, joka juoksee joka paikkaan. Myös lomalle Kanarialle. Hitto. Sen sijaan synnyin lihavaksi kääpiöksi, joka taistelee vaa’an ja vyötärönseutunsa kanssa hamaan tuomiopäivään saakka ja lähtee muuten kohta ostamaan Ben&Jerry-jätskiä ööö… keskiviikon kunniaksi!
Mussuttamiseni on jälleen kerran riistäytynyt hyppysistä. Mopo on karannut lapasesta ja kaartanut perävalot vilkkuen kulman taakse ja näkymättömiin. Teen ristiretkiä Kampin K-markettiin, koska se on melkein aina auki ja siellä on laaja valikoima. Ostan kerralla aina sipsiä, kaikenlaisia dippejä, karkkia, suklaata, pitsaa, jätskiä, vanukasta, poppareita ja kaikkea mahdollista muuta suonia tukkeuttavaa ja vyötärönseutua entisestään pullistavaa töhkää, josta tälläsen pallon kuuluisi pysytellä mahdollisimman kaukana.
Miksikö ostan niin paljon? No jumalauta! Munhan saattaa alkaa tekemään mieli sipsipussillisen jälkeen suklaata ja sen jälkeen puolestaan pitsaa ja sitten jäätelöä ja sitten poppareita ja sen jälkeen puolestaan karkkia. Pitäähän sitä nyt olla kaikkea saatavilla. Hirvee paniikki ja ympäriinsä ryntäily, jos jotain uupuu ja takuulla tekee sitten sitä puuttuvaa tuotetta mieli.
Ruokailutavoista en juurikaan viitsi mainita. Voin vain todeta, että kääpiökokoinen pullukka istumassa sohvalla virttyneissä kalsareissa tunkien kourallista sipsejä suuhunsa suupielet rasvassa ja hullunkiilto silmissä ei ole viehättävää katseltavaa. Ei niiku yhtään.
Mitä miehiin tulee, olen vähintään yhtä toivoton niiden kanssa, kuin syömisen. Onnistun kyllä ihastumaan mielenvikaiseen taiteilijarenttuun, eksässään riippuvaan kusipäähän, traumaattisen lapsuuden omaavaan ja amfetamiinia viihdekäyttävään väkivaltaiseen jannuun, kaukosäätimiä heittelevään patologiseen valehtelijaan, hullun lailla lapsia haluavaan, mutta muuten aivan loistavaan tarjokkaaseen ja miltei kymmenen vuotta nuorempaan maalaispoikaan, mutten onnistu kehittämään koskaan toimivaa suhdetta.