Mun on pitäny jo kauuuuuuan kirjottaa yhdestä aiheesta, joka on vaivannu minun mieltä ja jota olen kovasti miettiny ja johon olen (näin heterona) kaivannu ennen kaikkea miesten mielipiteitä ja ajatuksia. Mulla kun on vaan naisversio aivoista käytettävissä, ni minen vaan tajua.
Olen pähkäillyt, että voiko koominen nainen olla myös eroottinen. Voiko ihan oikeasti kakkahuumoria suoltava, kainalopieruja rämpsyttävä ja ääneen omille jutuilleen hohottava nainen olla haluttava? Olen ajatellut tätä (yllätys yllätys) siksi, että minä itse satun olemaan joskus varsin koominen (omasta mielestäni) ja kerron omista kakkakepposistani ja muista minulle sattuneista kommelluksista varsin avoimesti.
Minen siis kuulu niihin (vissiin aika harvoihin) naisiin jotka yhä pitelevät yllä kuvaa suolettomista naisista, jotka ei käy vessassa muuta ku ehkä pissalla ja puuteroimassa nenää ja hihittämässä ja jotka ei hikoile, punoita, kutise tai vuoda mistään kohtaa. Ikinä. Sinänsä minun ei myöskään tarvii mainostaa jokaista kakalla käyntiä ja hiivatulehdusta, mutta joskus tilannehuumori on kohdallaan, enkä minä pelkää tai häpeile useinkaan laittaa itseäni siinä kohtaa likoon.
Ei sillä, (varsinkin itseensä kohdistuvaa) ronskia huumoria viljelevän kuvatuksen lisäksi minusta löytyy viettelijätär, joka katsoo tuhmasti silmiin alta kulmain ja ottaa sitten poskeen antaumuksella ja pitkään hamaan hulluuteen saakka. Minusta löytyy viaton tyttö, joka flirttailee katsomalla kainosti hymyillen olkansa yli. Minusta löytyy jättiläismäisen sydämen omaava, haudanvakava, henkeviä henkäilevä mietiskelijä, joka puhuu ja kuuntelee. Mutta auttaako nämä enää siinä vaiheessa, kun olen kertonut tarpeeksi monta kakkakommellusta?!
Hmm… tuon viimisen kappaleen jälkeen aloin miettimään hoitoon hakeutumista. Kuullostan ihan sellaselta jakautuneelta persoonalta. Skitsolta niiku.