Puuh. Olen päässyt morkkiksen pahimmasta vaiheesta yli. Itseasiassa olen käynyt kaikki vaiheet läpi ja asettunut siihen viimeiseen. Josko tämä taas tästä…
Olin oikeasti aamulla ensimmäisessä vaiheessa ihan paskana. Kyyneleet silmissä. Etenin nopeasti toiseen vaiheeseen, eli morkkiksen maksimointiin, jossa kuvioihin astuu hällä väliä-asenne. Ajattelin, että minoon jo valmiiksi ihan paksu ja mitä väliä millään on ja kun on jo alla morkkis ni maksimoidaan se nyt vielä, ihan sama. Niinpä menin kauppaan, kärsin siellä hirveästä kiirastulesta, koska halusin ostaa koko kaupan, tyydyin ranskalaisiin ja jätskiin ja mussutin mahani halkeamispisteeseen ja nukahdin sen viereen.
Illalla heräsin kakkos- ja kolmosvaiheen sekaisessa tilassa. Koska jätskiä on vielä kaapissa, joutunen ehkä vielä hieman maksimoimaan oloani, koska eihän nyt toki hyvää jätskiä voi poiskaan heittää. Mutta osittain ajatukseni viistävät jo kolmosvaihetta; kerranhan tässä vaan eletään, perkele. Ei voi enää minkään, tehty mikä tehty. Sitä paitsi ihan kivaahan mulla oli, enkä osannut edes ennakoida morkkista ja päläpälä… Maksimaalista todistelua siis, vaikkakin ihan totta.
Sain hyvät naurutkin. Luin horoskooppini:
[I]Kalat 20.2. – 20.3.
Elämä hymyilee, ja tunnet rakkauselämäsi olevan uomillaan. Kesäkin tuntuu sinusta jatkuvan ikuisesti. Sisälläsi asuukin lämpö ja valo.[/I]
*huutonaurua*