Huoh. Taas yksi viikonloppu, jolloin istun liian isoissa lökäreissä (ne vakiokalsarit on pyykissä, ne alkoi seisomaan itsekseen sängyn vierellä oottamassa, että mie hyppään niihin) kotona märehtimässä asioita ja virttymässä yksikseni. Ja lihomassa. Olen kamala syöppö. Ja läski. Ja vanhapiika. Ja rupsahtanut. Yyyyh.
Tämä on ainakin kolmas viikonloppu putkeen, kun katson Bridget Jones-elokuvan ja päätän, että nyt minäkin Bridgetin lailla nousen miessuostani, ryhdistäydyn, rupean hehkeäksi ja hommaan itselleni treffit ja säpinää. Huolestuttavan usein istun kuitenkin kotona lempimässä sipsipussia, raapustamassa ristikkoa ja väsäämässä asioiden kanssa ainoastaan ajatuksen tasolla. Näin tänäänkin.
Tosin. Minulla on rajoittavia tekijöitä elämässäni. Minen oikeasti voi käydä missään, koska olen niin köyhä. Millä opiskelijat muka rilluaa?! Minen ymmärrä. Tosin…jos söisin vähemmän, olisi minulla myös enemmän rahaa. Eh. Minulla olisi myös rahaa ehkä niihin hyllyihin ja sohvatyynyihin, jotka olen ollut aikeissa hankkia jo joitakin vuosia.
Minulla olisi myös mahdollisesti vähemmän läskiä, jos en tuhlaisi kaikkia vähiä rahojani ruokaan ja mussuttaisi koko ajan jotain. Olen lihonut. Ihan oikeasti. Kroppani tuntuu kammottavalta maitovalaan ruholta, vaatteet puristaa ja jättää kuvioita ihooni ja…minen ole minä. Hyi. Tekee mieli oksentaa ja kaivertaa itsestään veitsellä ylimääräinen kerros pois.
Olen maksimaalisen tenttikierteen jälkeen väsynyt. Olen umpikujassa ihmissuhteissani (jälleen kerran…). Olen lopen ärsyyntynyt kaikesta (ylläri!). Maanantaina alkaa työharjoittelu ja olen kauhean pessimistisella asenteella (minäkö negatiivinen?!) sitä kohtaan. Bridget Jones panee telkkarissa ja minä tyydyn tänäänkin omaan käteeni ja likaisiin kuvitelmiini.
Huomenna. Mie ryhdistäydyn. Ihan varmasti.