Voi paska. Minuu niurututtaa. Sillon pitää niuruta. Minoon aika kova niuruamaan joskus. Ei se mitään. Ei tätä oo pakkoo lukee. Mullon vaan tylsää, mullon parisuhteenkaipuuhetki ja kipeitä paikkoja ympäri kroppaa.
Dolan on ihan paska lääke. Laittaa pään pikkusen sekasin, muttei auta kipuun tai rentouta pätkääkään. Pitää ilmeisesti kiskasta puoli laatallista, jotta lähtee auttamaan?!
Mullon nyt semmonen hetki, että mun tekee mieli peuhata lakanoissa, nauraa jonkun ihanan kanssa, tehdä pitsaa ja mussuttaa sitä sitte yhdessä. Haluaisin, että joku ihan tois miulle kukkia. Pitäis kädestä. Halailis ja pussailisi. Ihailisi kovasti ja tykkäisi ja minäki tykkäisin. Ymmärtäisi minua ja pysyis minun perässä (no ei SILLÄ TAVALLA perässä, pervot).
Mullon kipee kitalaki. Söin eilen ravintolassa ihanaa ruokaa. Olin ihan hirveän nälkänen, enkä puhaltanu kunnolla ekaa haarukallista. Poltin kitalakeni oikein kunnolla ja sinne tuli valtava vesikello, jota muljuttelin kielellä koko loppuillan ja sitte se puhkesi minun suuhun jossain vaiheessa. Nyt siellä on aristava kohta. Se kohta ei tykänny chilitonnikalasta.
Mullon tylsää. Ihan hirveän tylsää. Olen miettiny yhtä ihmistä taas luvattoman paljon. Ehkä mie mietin sitä, kun ei oo oikein ketään muutakaan, jota miettiä. Laiskottaa. Tekee mieli sitä pitsaa. Oon nukkunu puoli päivää lääkepöllyssä. Minuun sattuu. Haluan, että joku hierois. Minoon paksu. Mullon tyhmiä vaatteita. Mullon kauheen isot kädet. Minoon tyhmä ja laiska ja epäaktiivinen. Mun koti näyttää persereijältä. Ihan paskaa.
Josko tää niuruaminen riittäs vähäks aikaa.