Nyt kun minäkin teen vähän aikaa ”normaalia” viikkoa, pääsen nauttimaan oikeasti viikon aherruksen loppumisesta, perjantaitunnelmasta ja vapaasta viikonlopusta. Minoon melkein aina tehny kahta vuoroa ja pitkästä aikaa tällänen on vähän kummaa, mutta ei tätä pitäis kauaa kestää.
Jotenkin tuntuu, että ihmisillä on tarve aina jotenkin juhlistaa sitä aherruksen loppumista ja viikonlopun alkamista. Aika monet tekee sen lähtemällä juhlimaan. Jotkut viettää ihanan koti-illan ja hemmottelee itseään ehkä saunalla ja hyvällä ruualla ja seksillä. Miten tekee paatunut, ylipainoinen vanhapiika? No, pettää itseään, haistattaa vitut laihdutuskuurille ja peilikuvalleen, ostaa ostoskärryllisen herkkuja ja hädintuskin pääsee niiden kanssa kotiin tukehtumatta kuolaan tai avaamatta karkkipussia tai lohkaisematta suklaalevyn reunasta ihan vaan pienenpientä palaa.
Niinpä niin. Ostin siis kaksi suklaalevyä (NIITÄ PIENIÄ!!!) ja sipsuja (LOW FAT, LOW FAT!!!) ja olen tunkenut kitusiini niistä jo aimo osan, vaikken ole ollut vielä kotona tuntia kauempaa. Suunnittelin vielä suunnistavani kirjastoon ja ehkä lainaavani jotain leffoja ja jotain hyviä kirjoja ja niinpä kuluttanen koko viikonlopun katsomalla leffoja, lukemalla ja ennen kaikkea turpoamalla. Ihanaa.
Sanottakoon nyt, että jos minulla olisi täällä hyväksikäytön kohde, harrastaisin ahkeraa liikuntaa koko viikonlopun. Mutta kun ei.