Ilmassa on pahoja ennusmerkkejä. Tää ei selkeästi ole mun päivä, vaikka olen ollu hereillä alle tunnin. Pelottaa.
Maailma on tänään selkeesti kääntyny minua vastaan. Kärsin Salla-syndroomasta. Katsoin noustessani, että onpa kiva ilma, aurinko paistaa ja rupesin vääntämään vaatetta päälle. Hekumoin tekeväni Welmun kanssa oikein kunnon lenkin, jotta jaksan sitte lukea reippaasti lääkehoitoa.
Astuin ovesta ulos. Vettä tuli kiihtyvissä määrin, ku esterin perseestä ja saavista ja niakaran putouksesta. Minun hieno lenkkini päätyi siihen, että kastuimme parissa minuutissa täysin, Welmu ryntäili luimuna selkä vettä valuen ja minä hytisin huppu päässä ja sukat märkinä. Kierrettiin kortteli ja hipsittiin kotiin.
Laitoin märät vaatteet kuivumaan, kuivasin koiran, hain muutaman omenan ja vesilasillisen aamupalaksi ja junttasin tähän koneelle. Ja kas, sade loppui ja aurinko paistaa.
Voi vittu.