Voi itku. Ihmiset on kyllä joskus aika ihania, vaikka mie aina reuhaanki, että kaikki on ihan perseestä. Mun varmaan kannattaa hukata jatkossakin tavaroitani, kun saan nyt niin ihanaa kohtelua osakseni.
Ensinnäkin kaikki on jaksanu kannustaa blogikommenteissa ja suoltaa lohduttavia sanoja ja kertoa omia kokemuksiaan. Ei ole vertaistuen voittanutta! Kaksi ihanaa mussua on tarjonnut rahaa lainaksi, vaikkei mulla olekaan mahdollisuutta lainata. Takaisinmaksua sais näillä tuloilla oottaa vähintään helvetin jäätymiseen saakka. Niinpä nöyrryn iskän pakeille, kun puurovarastot ehtyy. Iskä on kylläkin viiminen ihminen, jolta haluaisin pyytää, mutta mitäs meni lupaamaan, että auttaa lastaan tiukoissa tilanteissa. Oletan, että isinki mittaristolla nälkäkuoleman vaara on jo aika tiukka tilanne. Tosin se voi olla, että se kannustaa sinnittelemään vielä hetken, onhan mulla aika paljon tota ylimäärästä ympärystää…
Eilen hain ystävän jääkaapista kanasalaattia, jotta sain muutakin iltapalaa, kuin puuroa. Se oli ollu jossain työpaikan rääppiäisissä ja sieltä sai sitte tähteitä mukaansa ja se oli ajatellu minua poloista köyhäläistä ja ottanu ison kuupallisen sitä salaattia minulle. Koska se kaveri ei ollu ite illalla kotona, kehotti se minua omatoimisesti hakemaan appeen, kun mulla on avainkin. Ja minähän kipitin Welmun kanssa iltalenkin sen kautta.
Nyt aamulla joku soitti tuntemattomasta numerosta. Aattelin, että tää on taas joku lehtimyyjä tai kalluppi tai joku ja vastasin HYVIN tympääntyneellä äänellä. Mutta se olikin se ratikkafirman poika, joka soitti! Soitin sinne siis eilen ja kyselin lompakkoani. Koska siellä puhelimessa oli sellanen jannu, joka vaan ottaa ne tilaukset vastaan, eikä kuulemma tiedä muusta, delegoi se minun lompakkoasian sinne varikolle sähköpostitse, josta se setä sitte eilen aamupäivällä tyhjin käsin soittikin. Nyt se poika soitti mulle, koska se halusi varmistaa, jotta olenko kuullut lompakostani ja soitettiinko sieltä varikolta minulle ja löytykö se pussi. Voi itku, mikä sulkkuus! Tosin se soitti varmaan vaan sen takia, että se pelkäs työpaikkansa puolesta, kun se ei tienny onko asia hoidossa ja se aatteli, että nyt se lapsenääninen akka tulee kohta linjoista läpi, mutta ihanaa silti.
Voihan hitto. Tästä merkinnästähän tuli melkein sellainen sydämiä turskauttava hehkutusmerkintä! Siis sori, ei ollu tarkotus. Olen edelleen huippuvittuuntunu.
Ootte silti ihania, kiitos hirveästi! =)