En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka jaksavat juosta kilometritolkulla. Vielä huonommin tajuan tyyppejä, jotka lähtevät lenkille porukalla ja rupattelevat sitten, ja vielä ylämäessä (anteeksi Aakoo)! Juokseminen on kivaa, mutta ikävä kyllä minun puheeni kuullostaa jo sadan metrin pyrähdyksen jälkeen pihinältä. Kahdensadan metrin jälkeen hengitykseni pysähtyy. Nice.
Nyt kun en ole enää ihan niin jättiläismäinen kuin ennen, olen pari kertaa hieman toteuttanut haavettani hölkkäämisestä (ilman, että jätän kuoppamaisia kengänjälkiä asvalttiin). Huonon kunnon lisäksi minulla on ongelma: tissit. Kun hölkkään, ne loikkivat ja väpisevät ja se sattuu (ja totta puhuen pelkään, että ne voivat väpistessään virua kamaliksi lätkiksi). Tarvisin urheiluliivit tms kureet, jotka pitäisivät holtittoman etumukseni aisoissa (aion ehdottomasti käyttää tätä ilmaisua USEIN!), mutta koska tiedän miten saamaton olen, jäävät liivit ostamatta ja kokeilen sen sijaan ehkä toimivaa poppaskonstia, jonka hokasin ihan itse: viritän kahdet liivit päällekkäin. Nerokasta! Tulen toki sitten kertomaan kokeilun tulokset tänne. En vain enää jaksaisi hölkätä niin, että pidän vaivihkaa tisseistäni kiinni, koska sitä ei voi tehdä niin vaivihkaa, etteikö se näyttäisi vaivihkaiselta tissien pitelyltä.