valoisan hetken (lat. lucida intervalla). Tästä päivästä eteenpäin tämä on muotiblogi. Toisin sanoen kirjoitan viidenkymmenen sanan lauseita siitä, minkä juuttisäkin olen milloinkin ostanut ja minkä karvamankelin kanssa tuo juuttisäkki parhaiten stemmaa niin, että imagoni on mahdollisimman chick.
No niin. Kiitos muutaman terassilla hötkytyn illan ja niiden saatanan kirottujen nepalilaislounaiden takia olen vuodessa kasvattanut sijoitustani hieman. Tämä tarkoittaa sitä, että farkuista jää inho-punainen rantu vyötärölle ja vanhojen tissiliivien kuppi kattaa noin 2/3 tissin pinta-alasta. Sikäli mikäli tissin mallisella tavaralla voi pinta-ala olla. Tai ehkä se on tilavuus tai perkele vaikka ampeeri, mistä mä voisin tietää. Olennaista on se, että daisari ei mahdu kunnolla kippoonsa.
No joka tapauksessa sovituskopin peilissä mustavalkoinen, vaakaraitainen hökötys näytti mielestäni upealta. Sitä paitsi siinä on kaunis decolte (ranskaksi decolte). Maksoin rätistä vaivaisen satasen ja hilasin sen (+puolenkymmentä vähän halvempaa heräteostosta) kotiluolaani. Eilen pukeuduin tuohon unelmieni mekkoon ja lähdin kadulle hytkyttämään persettäni. Kuten jokainen itseään kunnioittava (ts. itseään sairaalloisesti ihaileva) nainen, myös minä tiiraan kuvaani jokaikisestä näyteikkunasta, joka matkalleni vaan sattuu. Erään ravitsemusliikkeen törkeän hyvin heijastava ikkuna sitten paljasti karmean totuuden, jota en tarkemmin lähde selittelemään, koska tämä on muotiblogi, eikä muotiblogeissa puhuta pahaa omasta kropasta. Äiti taisi kyllä joskus opettaa, että vaakaraita leventää. Saatana.
Inhoan muotia. Se ei tarkoita sitä, ettenkö osaisi pukeutua fiksusti, tyylikkäästi ja tilanteeseen sopivasti. Vaatteet tai pukeutuminen eivät kuitenkaan ole itseisarvo, eikä niillä ole elämässäni erityisen suurta merkitystä. Mies, joka alkaa puhua minulle pukeutumisesta muuten kuin ohimennen sivulauseessa, saa poikkeuksetta paitsi mojovan potkun perseelleensä, myös osakseen syvän halveksuntani. Lieneekö siis yllätys, että seuraava vastaus auvoiseen deitti-ilmoitukseeni aiheutti minulle sellaisen antabusreaktion, että jouduin kuukausien sairaslomalle:
Millanen sun pukeutumistyyli on? Mä pukeudun aika tavalla tilanteen mukaan, yleensä tyylini on chic: suoraa housua, poolopaitaa, pikkutakkia, pukua. Hugo Boss tekee miehen….
Syvä inhon puistatus. Ehkä mun täytyy kirjoittaa minunkäyttöohje.
p.s. haluaako joku heinänkorsi ostaa lähes käyttämättömän In Wearin vaakaraitaneulemekon reiluun asevelihintaan?