Olette ihmisiä, joiden pitäisi asua omakotitalossa maalla, mahdollisimman kaukana muista ihmisistä. Mutta ehei, olette suuressa viisaudessanne ja sanomattomassa itsekeskeisyydessänne päättäneet pesiytyä kerrostaloon. Ei siinä muuten mitään niin hirveää olisi, mutta kun satutte asumaan naapurissani ja talossa on kamelinpaskamajan äänieristys.
Oma asuntonne ei teille riitä, vaan olette laajentaneet reviirinne rappukäytävään. Näin päättelen siitä, että möykkäätte kuin lauma apinoita oveni takana. Ette myöskään osaa avata tai sulkea asunnon taikka hissin ovea ilman, että rappukäytävässä raikuu kuin Kannaksella kesällä 1944. Tai ehkä te kaikki olette kuuroja. Tätä hiukan epäilen, koska tunnutte kommunikoivan keskenänne. Viittomakieli kun käsittääkseni on suhteellisen äänetöntä.
Tiedän teidän elämästänne paljon enemmän kuin te minun elämästäni. Tiedän, että kukaan teistä ei osaa soittaa pianoa. Se ei toki estä pimputtamasta sitä saatanan rakkinetta aamusta iltaan. Tiedän myös, että tykkäätte tehdä remonttia tai ainakin hakata vasaralla seiniä ja porata niihin reikiä mihin tahansa vuorokaudenaikaan. Tai ehkä kysymys on s/m-sessioista, mitä en kyllä ihan ensi kättelyssä usko. Taivasosuuksia on pienempienkin syntien takia menetetty.
Ette myöskään osaa kulkea asunnossanne normaalisti kävelleen, vaan rymistelette kuin villiintynyt norsulauma. Lapsenne saavat vapaasti riekkua ympäri käytäviä tai ajella huvikseen hissillä ylösalas.
Teidän ettei teistä kenelläkään ole alkeellisintakaan musiikkimakua (toisaalta kuurous selittää sen aika hyvin) ja että teillä syödään aamulla Eloveena-kaurapuuroa. Tiedän, että rouva on kotirouva, joka kääriytyy spray-maalia kerjääviin turkkeihin ja tuijottaa vastaantullessaan kuin vähämielinen: suu vähän avoimena, kulmiensa alta. Mutta ehkä rouva ei olekaan rouva kotirouva vaan rouva avohoitopotilas.
Mistähän puusta olette laskeutuneet. Kovin kauaa siitä ei voi olla.