My Dear Fucking Day Book,
Ajattelin ensin kirjoitella miten reissu ja loma on mennyt sekä sitä yleistä diipadaapaa… Sitten törmäsin keskusteluissa aiheeseen ”lihavat naiset ei pärjää työelämässä tutkimuksen mukaan” tai jotain sinnepäin…
Noh, nyt on pakko blastata oma mielipiteeni asiaan: kyllä varmasti syrjitään ja sille on mielestäni kolme perustetta. Niiden moraalisuudesta, aiheellisuudesta ja eettisyydestä voi jokainen olla omaa mieltään omassa kolossaan.
Syy 1) Ylipaino on terveydellinen riski ja sairas työntekijä aiheuttaa aina niin välittömiä kuin välillisiä kustannuksia liiketoiminnalle. Lisäksi ylipaino altistaa tapaturmille koska liian suuri massa rikkoo paikat herkemmin kuin treenattu ja trimmattu keho.
Syy 2) Nainen joka on urallaan nousuvaiheessa valmistumisensa jälkeen ja uudistuskykyinen (noin 24-40v karkeasti) on myös samalla lisääntymisikäinen. Lisääntyminen tarkoittaa taas äitiyslomasijaisen palkkaamista, uudelleenjärjestelyjä sekä muita välillisiä kustannuksia yritykselle josta rekrytoijat ovat luonnollisesti huolissaan. On totta että ei saisi vaikuttaa mutta vaikuttaa silti. Tämä heikentää siis yleensäkin naisen urakehitystä, ei pelkästään ylipainoisen sellaisen.
Syy 3) Ylipainoinen koetaan normaalisti vähemmän seksikkääksi kuin normaalipainoinen, varsinkin länsimaisen kauneuskulttuurin ja median muokkaamana mielipiteenä. Moni ammatti on kuitenkin sosiaalista kanssa käymistä erilaisten ihmisten kanssa ja luontainen vetovoima on osa tätä kanssakäymistä. Tästä syystä paremman näköinen työntekijä on tehokkaampi kuin muuten täysin vastaava epäesteettinen yksilö.
Nuo kaikki ylläolevat ovat mielestäni perusteita kyseiselle ilmiölle. En sano sen olevan oikein tai väärin, mutta sikäli penään kansalaistemme omaa vastuuta että pitäisivät huolta omasta terveydestään ja painonhallinnastaan.
Ei painonhallinta ole kyse siitä ”onko aikaa vai eikö”, kyse on mentaliteetistä. Meistä jokainen voi valita mitä laittaa suuhunsa ja minkä verran. En väitä olevan aina kivaa popsia porkkanaa kun mieli tekisi tehdä jotain hyvää lemppariruokaa mutta kannattaa myös funtsia samalla kuinka kiva on kantaa vararengasta vyötäröllään, voida huonosti, kuorsata, harrastaa huonompaa seksiä, peitellä kroppaansa ja olla huonommalla aineenvaihdunnalla.
Ei ole mielestäni todellakaan ”ihan ok vaikka oonkin vähän läski” sillä se kertoo mielen heikkoudesta. Itsellänikin on meinannut pari kertaa karata elintasorengas käsistä, mutta ajoissa ja päättäväisesti puuttumalla on läski pistetty ruotuun. Lisäksi olen itselleni luvannut etten enää ikinä laske itseäni siihen tilaan että en ole sinut kroppani kanssa. Varmasti tästä vanhenen ja keho ikääntyy siinä samalla, mutta se vanhenee varmasti paremmin ja terveemmin kun huolehdin siitä. Lähimmäiset saavat nauttia seurastani pidempään kun en kuole sydäriin tai ennen aikojani (joo ja jonkun mielestä tämän mielipiteisen kirjoitukseni jälkeen joutaisinkin kuolla…:P). Saatan silti sairastua vakavasti, siitä ei tämä ole takuu mutta hyväkuntoinen ihminen tuppaa myös paranemaan niistäkin paremmin.
Paheitteni listaa sisältyy yhä reilu tusinan verran sikareita vuoden mittaan (en enää polta tupakkaa, loppui vuodenvaihteessa 2008), tykkään joskus vetää olut/viini hönöt ja epäterveellinen tukeva safka on edelleen herkkua kuten suklaakin. Nämä paheet sallin itselleni jatkossakin kohtuudella, mutta ne eivät sanele vartaloni muotoja.
Joten sinä mahdollisesti ylipainoinen joka tätä luet, toivottavasti et koe tuota vittuiluna ylipainoisille vaan lähinnä koitin kirjoittaa asiasta asiana. Jos kuitenkin koit piston sydämessäsi, älä juokse jääkaapille vaan mielummin lenkille vitutustasi purkamaan. Se on parempi sinulle pitkässä juoksussa.
Tämä tässä, tulee joskus lisää jos tulee ja kirjoittelen vähän reissupäiväkirjaa jahka jaksan.