Sehän on niin että päivä ei lähde kunnolla käyntiin ilman maksimaalista vitutusta. Tai mun kohdalla ehkä ahdistusta.
Alkaa pikkuhiljaa nyppimään tää perusvittumainen olotila. Koska mä en ole sellanen. Mä olen joskus jopa rasittavan positiivinen ihminen. Siks tää ihmetyttääkin et miks koko ajan ajattelen asioista niin negatiivisesti. Alan dissaan itteeni kohta ihan olan takaa. ARGH!
Vaikka kaikki maailman ihmiset vannottais et mä oon hyvä, mä pärjään ja osaan, kaikki on hyvin, on kivaa, hauskaa ja läpäläpä, se auttaa tasan viideksi minuutiksi ja sit kaikki tuntuu taas ahdistavan. Mä en tahdo. Mä en halua. Mistä tää oikein tulee?
Okei, mä nyt lupaan itselleni et seuraava bloqimerkintä on positiivnen :/