Joku ehdotti minulle että kirjoittaisin tänne. Ihan hyvä idea. Näitähän ei ole pakko kenenkään lukea joten jos joku jaksaa läpi lukea niin kiitoksia paljon vaan.
Ihmiselämän yksi keskeinen rakennetekijä on hyvä parisuhde. Jos on niin onnellisessa asemassa että sellaisen on löytänyt niin sen eteen haluaa tehdä töitä jotta se säilyisi ja edessä olisi mahdolisimman monta hyvää yhteistä vuotta.
Jos parisuhdetta ei ole niin elämän keskeinen voima on toivo ja optimismi siitä, että sellainen vielä jossain vaiheessa elämää eteen tulee.
Minun kohdallani tilanne on se, että minun on katsottava elämää synkemmästä näkökulmasta sillä minä tiedän, että minulla ei koskaan elämässä parisuhdetta tule olemaan. Minä tiedän sen, jotkut asiat vaan tietää. Minun täytyy ammentaa elämääni voima muista asioista.
Tiedän kyllä että monet sanovat että paskapuhetta jne ja tietenkin itsekin sisimmiltäni toivoisin olevani väärässä ja joutuvani nielemään sanani ja nolostelemaan että mitä minä nyt tuollaisia olen mennyt sanomaan mutta mutta… Minä en ole väärässä, minulla ei koskaan tule olemaan parisuhdetta tässä elämässä edessäpäin.
Mitä enemmän mietin asiaa sen selvempi asia on. Siis minulla on muutama periaate, joita olen noudattanut naispuolista tuttavaa etsiessäni, tietenkin muutamat niistä on loppupeleissä sittenkin neuvoteltavissa olevia asioita kuten esim toivoisin, että naisystäväni olisi savuton mutta ei asia siihen kuitenkaan kaatuisi sittenkään.
Kaksi asiaa on kuitenkin sellaisia, joista en ala neuvottelemaan; ne joko toteutuu tai minä olen yksin: Ensinnäkin, minä en missään olosuhteissa en ikinä enkä koskaan halua lapsia. Siis, sellainen nainen joka haluaa löytää miehen jonka kanssa perustaa perhe ja hankkia lapsia ei ole minua varten. Samaten ei ole myöskään sellainen nainen jolla niitä lapsia jo ennestään on, eli yh-äiti. Heille löytyy kyllä ottajansa mutta minä se en ole. En minä lapsia vihaa tai mitään mutta sellainen elämä ei vaan ole minua varten tarkoitettu johon kuuluu lapsia.
Toinen asia mistä en tingi on se, että itseäni vanhemman naisen kanssa en ala tekemisiin. Itse asiassa en ymmärrä minkä takia kukaan nainen tekee aloitteen itseään nuorempaa miestä kohtaan.
Kun hiukan mietitään, niin jos mies sanoo, että lapsia haluava tai yh-äiti ei kelpaa niin n90% potentiaalisista kumppaneista saman tien poistuu. Vaikka moni nainen nuoremapana sanoo, että ei halua lapsia niin haluaa sitten kumminkin myöhemmin. Hyvin harva nainen haluaa seurustella selaisen miehen kanssa joka suhtautuu jyrkän kielteisesti lapsiin, no sehän on tietenkin sanomattakin selvää, että yh-äiti ei todellakaan sellaista miestä halua joka ei hänen lapsiaan huoli.
Kun puhuin 90%:sta nin se toinen periaate että itseään vanhemman naisen kanssa en suhteeseen ala poistaa suurimman osan niistä jäljelle jäävistä 10%:sta. Eli mikäli noista periaatteista pitää kiinni niin melko 100%:n varmasti saa tai joutuu elämään yksin koko elämänsä.
Siinäkin mielessä olen tavallaan valinnut yksinäisyyden sillä kun olen esim netin kautta seuraa hakenut niin minulle on vastannut nimenomaan yh-äidit tai itseäni vanhemmat. Ihan mukavia ihmisiä ovat olleet eli moni voi sanoa minulle että omapa on valintasi kun ei kelpaa se mitä on tarjolla.
Minun tilannettani ei tietenkään helpota se, että olen luonteeltani melkoisen veemäinen. Sulkeutunut ja syrjäänvetäytyvä eli varmastikin monen mielestä outo ihminen.
Muutenhan ei voi elämässä tietää mitä tulevaisuus tullessaan tuo, sairautta, työttömyyttä tai sitten iloisempia asioita, mutta parisuhteen suhteen minäosaan sanoa aivan totaalisella varmuudella että 5v,10v,15v,20v päästä olen aivan samassa tilanteessa kuin nyt paitsi tietenkin että silloin on sen verran taas vanhempi kuin nyt.
Moni varman miettii että tuollainen elämä on sietämätöntä. No,kaikkeen tottuu ja omalta osaltani voin sanoa onnekseni, että en ole mikään rakkauden- tai hellyydenkipeä ihminen. Suhteettomuuden suurin haittatekijä on seksielämän täydellinen satunnaisuus. Kaikki naiset haluavat hellyyttä ja rakkautta, varmaan suurin osa miehistäkin, mutta minä kun olen tällainen luonnonoikku, joka ei sitä tarvitse niin en osaisi sitä kenellekään antaakaan kun en itsekään tarvitse.
Monen vuoden itsekseenolo on myös tehnyt minusta hyvin itsekkään ja itsekeskeisen ihmisen, jonka kanssa kukaan ei voisi tulla toimeen sillä mistään itselleni tärkeästä asiasta en alkaisi tinkimään yhtään mitään.
Eli tässä näin niinkuin lyhyesti sanottuna minkä takia minun kohdallani on täysin varma asia että minulla ei koskaan ole parisuhdetta tässä elämässä.