ja isoemo tullut yökylään pyhien yli.
No, se tulomatka meni niinkuin tässä aikaisemmin jo kirjoitin paitsi että Randelinin kasetti oli autonvaihdon yhteydessä jäänyt tahallisesti tai tahattomasti siihen edelliseen tila-autoon 🙁 Mutta matkan pelasti radion syytämien kilkattavien ja jouluhöyryisten laulujen kavalkaadi joiden sanoja tapailin jarruttaen joka pienessä mutkassa äidin mustanjään pelon vuoksi.
Noin kolmekymmentä kilometriä ennen päätepistettä meinasi ensimmäinen joulukriisi päästä valloilleen kun päätin pesettää automme siinä pelossa että poliisi saattaisi huomauttaa ajavani tuntemattomana: rekisterikilvet olivat niin mustan töhnän peitossa ja takalasista ei pahemmin erottanut onko ohitusta kaavaileva auto lada tai mersu.
Niin,kriisi meinasi syntyä siinä kun noin 25 autoilevaa oli myös päättäneet antaa joululahjan rakkaalle menopelilleen ja pesua odoteltiin 24 minsaa, siinä ajassa kun äidin vahtima Kauniit ja Rohkeat oli alkamassa.Yritin matemaattisin perustein selittää että pesu kestää korkeintaan 10 minuuttia ja kotiin ajettaisiin sitten 25:ssä.Tässä vaiheessa ohjelman alkuun oli reilu tunti……
No,kotona sitte nyssykät nurkkaan ja sohvan kulmalle sulloutuneena joulumieli palautui kun tämä turhin saippuasarja pyörähti käyntiin.
Eilinen meni sitte shoppaillen,tosin ei sanan varsinaisessa letkeen rennossa meiningissä vaan minuuttiaikataululla sukkuloimme kaupasta toiseen.Vain äitini ja Esko saattaa kuluttaa 2 tuntia kaupassa löytämättä kuin yhden varteenotettavan ostoksen…
Ajotavastani sain muutaman viileän kommmentin: ärräpääni jotka osoitin edellä ajavaan tyhmempään jouluostosautoilijaan sai vastaukseksi että ”helpottaako tuo tiuskiminen ,ihanko luulet että se oikeasti kuulee…???”
Olisiko sitten parempi että hyppään autosta jonottaessani liikennevaloissa ,koputan edellä ajavan ikkunaan ja Hyvän Joulun toivotuksen ohella annan oikeaoppista osviittaa siihen miten sitä ajaa kuuluu ?? Veljeni lentäväksi lauseeksi samanlaisessa tilanteessa on muodostunut(kun joku onneton ei jo nyi autoaan milli milliltä keskelle risteystä oranssin valon loistaessa) että ”Ei se yhtään ton vihreämmks enää muutu” 🙂
Tärkein hankinta ajoittui sitten lähdöstä tulomatkan viimeiselle puolituntisella kun huojentuneena parkkeerasin automme ison ostoskeskuksen parkkiin hakeakseni 6 litraa punaista maitoa ja piparkakkutaikinaa.Meillähän ei kurrivettä juoda saati että siitä riisipuuroa saa aikaseksi…..
Tämän päivän omistan imuroimiselle ja aion vakaasti tehdä sen kuulokkeet korvilla etten kuule äitiäni vaan voin ilmeistä tulkita milloin jouluvalmistelut eivät ole sillä tolalla kun isoemomme sen haluisi olevan…
Huomenna julistetaan joulurauha eli eläkäämme sen mukaan jokainen omine risteineen ja joulutorttuineen . Heti kun tästä maratonista selviän ja kun yleinen joulumoraali antaa anteeksi,sullon isoemomme autoon nyssyköineen ja joululaulujen tunnelmissa, sekä syyllisyyteni painamana, upouuden Randelinin soidessa kiihdytän kohti etelää…..
