Koska on savolainen,se selittää lähes kaiken. Siis savolainen joka on eksynyt etelään ja sinne jämähtänyt osaamatta luopua savolaisille tyypillisestä epäluulosta ja uuden vieroksumisesta. Hän peittää sen hyvin puhumisella jossa ei yleensä ole päätä tahi häntää mutta sen puheen runsaus ja ihastuttavat väliheitot ajavat hyvin sen savolaisuuden ytimen: vastuu on kuulijalla 🙂
Niin, tässä on työstetty jo viikon äitini tulemista kuusijuhlan viettoon meille tänne saaristoon. Siis työstetty, aloittamalla optimistisesti
sekä linja-että juna-aikataulujen läpikäymisellä vaikka jo siinä vaiheessa tiesin varmasti että ajaisin kiltisti 2 tuntia häntä hakemaan hyvissä ajoin ennen aattoa periaatteella ovelta ovelle. Junalla tultaessa hänen olisi tarvinnut vaihtaa junaa Turkuun päin meneväksi ja äidin huoli siitä että seisoo karjalanpiirakoineen Helsingin asemalla kumosi tämän niin vaivattoman ratkaisun.Linja-autolla tultaessa ne tasan tarkkaan kaksi vuoroa Suomen etelästä eivät kumpikaan natsanneet omiin aikatauluihin joten vähemmällä jankuttamisella ja voivottelulla pääsen kun haen kokonaisen savolaisen piirakoineen kotiovelta 🙂
Voin siinä samassa hoitaa alta pois ne ”pakolliset” joulukahvittelut muiden siskojeni ja sukuni kanssa sekä käydä hautuumaalla sytyttämässä kynttilät poismenneille läheisilleni .
Mutta kaksi tuntia autossa jossa pelkääjän paikalla istuu ajokortiton mutta niin pätevä apulaiskuski:äiti.Huoleton small talkki samalla kun ajaa ei oikein onnistu koska äidin yliliioitellut hihkaisut
varoitussanojen siivittämänä sekä kommentit joko tien kunnosta, edessä ajavasta rekasta taikka mersuillaan ohi kiitävien kuskien yliolkaisuudesta saavat minut
muuttumaan pinkeäksi hermokimpuksi. Joka herran reissu äitini kanssa saa minut taantumaan juuri kortin saaneeksi,sen 80-lätkän omistavaksi surkeaksi taskuparkkeeraajaksi 🙁
Musiikkimakuni taasen koettelee äitini omaa ja vankkaa makua siinä määrin että huomaavaisena tyttärenä olen ostanut Kake Randelinin parhaat sekä Ikivihreät laulut ja kauhukseni joudun myös tunnustamaan että suurimman osan osaan jo ulkoa…..
Kahvipaussista ei ole puhettakaan koska kerkiää sitä perilläkin sumpit juoda ja kunhan kassit ja nysseröt on purettu voipi sitte huoletta rentoutuva.No, hyvin tiivis 2-tuntinen on siis edessä ensiviikolla.
Perille saavuttuamme on äitini kintut yhtä kipiät kun pääni kaikesta siitä sijaisjarruttamisesta ja Randelinista.
Mutta aivan ihanaahan se on saada äiti jouluksi kylään kaikkine järjestelyineen ja kulttuurishokin jälkeen, jonka yli äitini parahiksi pääsee pyhien jälkeen..
Tämä sama matka toistuu toiseen suuntaan aivan samanlaisena mutta nyt matkantekoa siivittäää kiire kotiin tsekkaamaan sitä kuinka hänen tekokukkansa voi ja kuinka paljon postia on ehtinyt kertymään kynnykselle 🙂
On se joulu niin ihanaa, juu-u !!
