ja aika viettää pikkujouluja 🙂 Kun semmonen juhlantynkä on kerran keksitty niin täytyyhän sitä myös ymmärtää juhlia ja joo-o, vaikka sitten helmikuussa. Eihän tää eroa mitenkään joulukuusta, yhtä vähän on lunta maassa ja kuusia voi ihastella tien varsilta 🙂
Me mennäänkin työporukan kanssa rantasaunalle liottamaan itteämme semmoseen ylisuureen tynnyriin, kaksin käsin ryystetään siideriä ja puhutaan paskaa, välillä juostaan saunanlauteille ja haetaan uusi kylmä virvoke ja sitte takaisin lillumaan. Toivottavasti on ihanan kuulas tähtien kimallus-ilta koska tonttuja loppuillasta kyllä ilmaantuu kun ne kaikki virvokelitkut on noussut tukkaan. Ainahan pikkujouluissa unohtuu jos mitäkin taakseen, jos ei kännyy niin joku polttaa ittensä kiukaaseen tai saa pakkasenpureman persuuksiin. Eli eiku hoilaten kilisee,kilisee kassissa,kassissa,kilisee kilisee kassissa monta pulloa kossua….:)
Ja kun oikein tarkastellaan asiaa niin oonhan mä pienen breikin ansainnut tämän kaikkinielevän opiskelun lomassa, töissä on niin kiva olla kun ei tarttee kauheesti analysoida,pohtia, käännellä ja väännellä sitä yliminää joka asustaa jossakin siellä lapsuuden kukkakedoilla ja joka ei ole vielä ottanut valtaa, siis ruumiillistunut . Mä oikeesti arvostelen kovin tota ylenmäärästä pohtimista koska ei sitä tiedä minkä sieltä sitten loppujen lopuksi vapauttaa, annetaan asioiden olla vaan ilman henkimaailman juttuja.Meille riittää se kolmannen asteen yhteys, ystävyys yli yliminien ja elämisen sietämätön keveys.
No, ei sen puoleen, ei musta koskaan psykiatria tuliskaan, en olis niin normi niissä heitin kokeissaan ja testeissään että soveltuisin alalla. Aina riittää kun kysyy lauseiden lopussa että saako olla hillosipuleita kans ?:)
