vai onko ? Eilen illalla tuli kuumepeikko kylään nuorimmalle vesselille ja vaikka sitä osasi odottaa,sekoitti se taas niin hyvät suunnitelmat.Juniori sai kaksi piikkiä viimeisellä neuvolakäynnillään ja vaikka se täti-ihminen varoitteli että kuume saattaa nousta viikon päästä niin luuletteko, että oikeesti sen sitten muistin ?
Ukko paineli pääkaupunkiin eilen ja heti sillä sekunnilla nousi tälle eskarilaiselle kuumetus. No, eipä hätämitä, aamulla revin isomman syöttilään
sängystä ylös ja kuiskin sille että pikkuveli on kipiä mutta äitee lähtee töihin, seitsemän vuoroon kun on hankala ketään hälyttää iltakymmeneltä.
Hiukan huolissani siis aloitin työt tänä aamuna klo.6.30 ( että osataan sitä täällä,Esko, pukeutua jo noinkin epäinhimilliseen aikaa ) ja vedin vauhdilla ne ensimmäiset aamupaikat, delegoin yhden hälytyslikoille ja ehdin parahiksi takaisin kotiin ennenkuin isomman lapsenvahdin kuului istua koulunpenkillä.
Helpotuksekseni koti oli ennallaan ja sairasteleva oli juuri saanut silmänsä auki.Sitten lääkitystä lämpöilyyn ja pesukone pyörimään, pelikone päälle ja otettiin supermario-setti jonka hävisin.
Nyt ollaan syöty ja odotellaan toisia mukuloita koulusta kotiin jotta juniori saa vertaisensa vastustajan seuraavaan peliin.
Miten se onkin aina niin että kun jotain suunnittelee,tulee se mitä todennäköisemmin kusemaan tavalla tai toisella?
No, toisaalta,lapset on niin ihania kun ne sairastaa,ainakin meitin että mikäs sitä tässä on olla kotosalla 🙂
Pieni sukkela sattuma kerrottakoon tästä meidän nuorimmaisesta eikä se todellakaan näytä osviittaa minun siiderin pimppaamisesta……: Maanantaina tullessani koulusta kahvilan kautta kotiin lysähdin soffalle ja olin aika pahassa hapessa, tämä sälli kiikutti oitis siideripullon käteeni ja käski juomaan sen heti.Ihmetellessäni moista vetoa tuumasi hän että kun se on niin kauan lojunut jääkaapissa,täytyy se juoda pois ettei pääse homehtumaan 🙂
Ja siellä kahvilassa,jonne matkalla poikkesin oli Esko ja plimplomma jotka hartaasti vetivät jäätelöä kitusiinsa syötyään ensin munkkipossun kahvin kera ja päivitettyämme hiljaisen hälytyksen tuomat haitat työpaikalla, sen syyt ja seuraukset, tiivistimme viikon tapahtumat ja luvattuamme lindplommallle suositella häntä seuraaviin tehtäviin joista se kuvittelee olevansa kiinnostunut,kipaisin tiimarissa-siinä ihmekaupassa- hakemassa hiirimattoja ja kotona sain kylmän siiderin heti kynnyksellä käteeni ajattelin:
se on siksti-fifti että elämä on laiffii 🙂
Ja joo, mä en ole edelleenkään muistanut ostaa niitä pinkkejä liimalappuja
siitä ihmekaupasta vaikka Eskolle niistä aina mainostan 🙂
