Broilerilla ja

kahvilla mennään, henkisesti olo alkaa normalisoitua (onko se sitten hyvä vai paha?).
Ja helevetin känniääliö! Minä, vittu eiks joku vois ottaa multa puhelimen pois, on tasan niin noloa tajuta soittaneensa kännipuhelu(ita) illalla, siis ei aamuyöstä.
No, pääasia kait että mulla oli hauskaa. Mutta sovinkos mä jotai, vaiko en? Kas siinäpä kysymys.