rolling on the rizla…
No nih, saatiinhan se yöjuoksu suoritettua, olin lähdössä jo eilen mutta mutta. Piti sanoa eräälle kaverille ettemme tänään ehdi viettää laatuaikaa. Olikin tullut surua ja murhetta köökin puolelle, niitä sitten purettiin, minä lenkkikuteissa ja koko yöjuoksun jo unohtaneena.
On tää elämä joskus niin perseestä mutta purettu mures on puolitettu mures. Tulipahan sitten adrenaliinista vauhtia muhunkin kun vihdoinkin pääsin radalle. Normaalisti laiskanpaskan vauhti paranee, tosi hitaasti mutta vastaavasti sitten epävarmasti.
Mutta, back 2 the rizla. On se ihime kuinka nopeasti homma lähtee rullaamaan kun aloittaa tarpeeksi alhaalta, siis nollista. Muuta ei voi sanoa kuin että kyllä kannatti odottaa 20 vuotta tekemäti mitään, nyt saa nauttia huimasta nousujohteisesta urasta.
