Minulla oli vitsi, ”jokaisella itseään kunnioittavalla miehellä on vaimo ja tyttöystävä”. Se oli provokaatiota ja sen tarkoitus oli herättää keskustelua nykyajan parisuhteiden tilasta ja tarpeista. Mielestäni parisuhde voi olla tyydyttävä henkisesti ja fyysisesti jos et ole kinky. Se voi olla myös enemmän kuin tyydyttävää jos molemmat ovat samalla tavalla perverssejä ja täten tukevat toistensa seksuaalisuutta.
Kuten olen aiemmin blogissa todennut, löysimme jotain ihanaa josta kasvaa varmasti jotain ihan mieletöntä, eli tyttöystävän. Joskin suhde on aivan alkumetreillä mutta kovin lupaava ja jo nyt todistanut tyydyttävyytensä.
Nyt puhun toisesta suhteestani. Minulla on nettisuhde naishenkilöön joka on myöskin naimisissa, vaikka minä olen liikkeellä luvan kanssa niin hän ei ole. Olen siis tässä suhteessa se ”toinen mies”. Vaikka olemme vaihtaneet nyt yli 300 sähköpostia – enemmän kuin Ike ikinä 😉 – niin emme ole tavanneet kuin kerran. Kävin hänen kanssaan treffeillä. Treffit olivat hyvin perinteiset. Hain hänet, hänen kotoaan syömään meksikolaiseen ravintolaan.
Se juttu siinä on se romanssi. Romanssi on aina romanssi, mutta romanssi keväällä on jotain aivan käsittämätöntä. Kevät vaatii meiltä romanssia, se on luonnollista. Se päräyttää mahlat kehossa liikkeelle. Kevätromanssi on kuin päivä aurinkoisessa Pariisissa, käsi-kädessä bulevardeilla ja Seinen silloilla.
Olen tässä iässä jo romanttinen hölmö. Mutta en ole vanha hölmö. Tiedän riskit. Tiedän, että tällaisessa nettisuhteessa sydämeen sattuu varmasti. Onko se sydän minun? Joskus sattuu kaikkia, jopa niitä puolisoita jotka eivät ole mukana. Toivottavasti ei nyt tässä käy niin.
Olen onnellinen tästä romanssista, tämä on kaunista. Tämä tuntuu hyvältä. Tänä keväänä kaikki vaikuttaa tuntuvan hyvältä. Kerrankin tunnen olevani tyydyttynyt. Olen saavuttanut ihmissuhteissa sen tilan johon olen pyrkinyt jo vuosia. Kaikki aikaisemmista suhteistani saamani oppi tuottaa nyt tulosta. Olen saavuttanut täyttymyksen.