Älä pelkää en kirjoita vieläkään, kysymättä lupaa. Kuulen tätä pyyntöä kuitenkin yhä useammin ja useammin. Viimepäivien aikana enemmän kuin kahdenkäden sormin laskettavan usein. Mesetän, spostaan ja tapaan ihmisiä joka päivä. Sosiaalinen verkostoni on laaja, kerroksellinen ja monisyinen.
On väistämätöntä, että jossain yhteyksissä saatan viitata tapahtumiin joissa on ollut mukana osapuoli joka pyysi ”älä koskaan kirjoita musta sun blogiisi”. No voi kyynel , en kuitenkaan kirjoittanut susta vaan tapahtumista joita tapahtui mulle, mun elämästäni ja suhtautumisestani siihen.
Tätä blogimerkintää ei aiheuttanut mikään yksittäinen insidentti vaikka tiedän muutamankin joka niin ajattelee. Vaan nämä kaksi viikkoa on taas ollut täynnä … ”kiva blogi sulla, mut älä kirjoita musta” pyyntöjä. Viimeisen vuorokauden aikana sain niitä seitsemän (Vittu 7!).
Vietän Cityssä muutaman viikon vuodesta. Muuten blogaan pariin muuhun paikkaan, toiseen ammatillisesti ja toiseen silkkaa vittumaisuuttani. Sinne jälkimäiseen puran mieleni mustimmat nurkat. Mutta kuitenkin. Tämä City-blogi on terapiablogi ja tyhjennän/deletoin sitä tasaisin väliajoin. Kyllä tiedän, mitä nettiin kirjoitan sitä ei ikinä, ikinä, ikinä saa sieltä pois. No onpa onni, että osaan harkita järkevästi mitä kirjoitan itsestäni ja muista :p