Päivän polttava kysymys kuuluu ”miksi poliisi EI saisi sormenjälkiäni rekisteriinsä?”.
Nooh puolesta puhuu mahdollisuus rikosten nopeaan selvittämiseen, sekä tietenkin poliisijärjestelmän edullisina pitämiseen. Mikä taas selitetään yhtälöllä tutkintakulut pienenä = vähemmän poliisi-ihmisiä = poliisi-ihmisille maksettua korvausta tehdystä työstä. Tätä vastustaa vain ammattirikolliset eikö joo?
Mutta sitten tulee perimmäinen kysymys. Luotanko minä poliisiin? Poliisi on ihminen niin kuin minäkin. Minä olen hieman mielisairas, kuten kaikki tapaamani ihmiset ovat aina olleet, joten tästä seuraa päätelmä, poliisi-ihminen voi olla mielestäni hieman mielisairas. Miten puolustautua mielisairasta virkavallanedustajaa vastaan jolla on jo sormenjälkeni? Eli hänen ei siis tarvitse hommata niitä istuttaakseen niitä rikokseen vaan hän voi vapaasti valita ne järjestelmästä ja päättää ”hmm sinä olet syyllinen tänään”.
Ajatellen jotain Myanmaria tai Kiinan Tiibetiä niin heille ko. järjestelmä olisi taivaanlahja. Voisiko Suomessa olla tuollaista? Isoäitini 90v. mukaan tuollaista oli 1918 (hän kuuli omilta sukulaisiltaan) ja uudestaan talvisodanjälkeen. Onko Quantanamo bayn pelko validi?
Nykyisessä maailmassa paranoia ei tunnu enää sairaudelta vaan korkeammalta tiedostamiselta…