Olen aina väittänyt olevani terve mutta luullut olevani sairas. Maanantaina tapasin korkeasti arvostetun seksuaalisuutta tutkivan professori Moserin San Fransiscosta. Hän kertoi minulle minun olevan täysin terve. Läpi perverssi mutta hyvin mieleltäni terve. Seksuaalisuuteni on kuulemma harvinainen muttei mitenkään poikkeuksellinen.
Mikään pilleri tai terapia ei siis voi minua parantaa. Tämä ei ole ohi menevä vaihe, enkä tule muuttumaan ajankaan kuluessa helpommaksi. Tämä tieto iski minut koko alku viikoksi suureen järkyttykseen. Mikään ei tule minua pelastamaan, olen tuomittu. Oma ivallinen nauruni kaikuu korvissani, kaikki mitä olen suureen ääneen puolustanut, kaiken sen takana joudun seisomaan hamaan loppuun saakka.
Olen sopimaton tähän yhteiskuntaan synnynnäisesti. Olen pysyvästi perijuuriani myöten erilainen. Ei ole olemassa pervojen maata johon voin pakolaisuutta anoa. Skandinavia on tällä hetkellä vapainta mitä kaltaisilleni on tarjota ja tämä on ihan paska paikka. Epätyydyttävä ja riittämätön minulle kuten minä olen sille. Minulle ei ole kotia.