Oltiin menossa nukkumaan ennen klo 23 tämä johtuen edellisen yön katastrofista. Mutta kuinka ollakaan naapuri päätti pitää karaokebileet. Huaah.
Pupunde hiiltyi ihan heti. Se veteli vaatteita niskaan ja oli menossa tekemään väkivallan töitä. Rauhoittelin tyttöä ja maanittelin takaisin. Mutta onhan se ymmärrettävää. Pupunde stressaantuu siitä kun se ajattelee, että mä stressaannun ja mä stressaannun kun mä kelaan et Pupunde stressaantuu ja noidankehä on valmis.
Laitoin naapurille tekstarin, jossa hyvin voimakassävyisesti huomautin, et muistanee hiljentää klo 23 hiljaisuuden tulessa musiikin olemattomiin. Ei sit muuta kuin odottelemaan kun kello käy tik tak…
Pupunde ei kyennyt rauhoittumaan. Kävimme lävitse Pupunden kanssa mun selviytymisstrategiaa joka seuraava. Mitä vähemmän pystyn kontrolloimaan ympäristöäni, sitä paremmin on minun kyettävä kontrolloimaan itseni ja tunteeni. Tämän takia en hiilly juuri koskaan. Pupunde onkin aina taivastellut sitä kuinka täydellisissä katastrofi tilanteissa olen ihan hillitty, hiljainen ja pohtiva. Yleensä olen raisu, äänekäs ja impulsiivinen.
No selviytymisstrategia sekin. Ehkä Pupunden strategia on parempi, vaatteet päälle ja naapureita turpaan. Pupunde on taas normaalisti hiljainen, lähes ujo ja vaisu. Sitten kun Pupunde rentoutuu, niin en saa suunvuoroa koska Pupundesta tulee turvallisissa olosuhteissa meistä se rämäpää poikatyttö.
Kuitenkin kello tuli 23 ja musiikki vaimeni. Basso paistoi läpi laitoin vielä yhden tekstarin ja sekin hiljeni. Varmuuden vuoksi siirsimme patjan olkkarin lattialle ja teimme pyjamabileet olohuoneeseen.