Olen rakkaani kanssa painimassa sohvalla. Hassua, eilen yöllä riideltiin… se oli taas niin vitun hankala ämmä… Mutta nyt unohdettu taas koko juttu. Lähteehän se taas kuitenkin huomenna takasin Luxembourgiin.
Ykkoseltä tulee Top 40, katos… No Doubtin uusin sinkku. Nätti slovari. ”You gonna give in??? Who’s the best…SAY I’m the best… Hold on…hold on…shhh, is that my phone ringing???” Soihan se…missä se puhelin… Laukussa kaiken kaman alla. ”Anni soittaa”.
… Anni soittaa…
…sunnuntaina?
…vauva… vauvalle on tapahtunut jotain!
Sen ensimmäinen…vastahan se isänpäivänä kertoi odottavansa, miten ihana uutinen… Nyt jotain on vialla… Voi luoja… ei kai mitään ole tapahtunut…
”No moi! Heh…sori, kesti vähän… Caro on täällä”
”Hei, no sehän kiva, ettet ole yksin… Alina hei… En halua sua huolestuttaa, mutta nyt on niin…” Mun jalat menee jäykäksi. Oksettaa, nyt tulee jotain huonoja uutisia. Vittu… mä en tiedä miltä tämmönen tuntuu. Miltä tuntuu todella huono uutinen?
”… isä on sairaalassa. Ei tiedetä mikä nyt on tilanne, se on kuvauksissa. On saanut kohtauksen… nyt pitää vaan odottaa…”
Isä?
Mitä..? Mut…isähän on…isä. Se vaan on aina… siellä.
”No siis, mitä? Pitäisikö mun tulla sinne Tampereelle?”
”… Kyllähän sä voisit tulla… Siis, voisi olla ihan hyvä että tulette Armin kanssa.”
Armi, me synnyttiin samana päivänä. Me ollaan enemmän kuin siskoja eikÖ? Mä olen niin huolissani miten sä otat tän jutun…
”Olet sä vielä soittanut sille?”
”Soitan heti tän puhelun jälkeen.”
”..Okei… mä lähen tuleen, mä tulen Anni… Sano äidille että rakastan sitä.”
Mä sanoin äsken… sano äidille että rakastan sitä… Mä rakastan äitiä, mä rakastan sua sisko hyvä… Isä… mä rakastan sua. Mä tulen.
Junan ravintolavaunu on täynnä. Mä istun Caron ja Armin välissä. Riihimäki… Vittu tää ei ole todellista. Miksi mä olen menossa sairaalaan… Onko joku muka tekemässä kuolemaa… Ihan kuin jostain huonosta leffasta! Älä anna puhelimen soida. Älä soi. Silti pitää laittaa ne tohon pöydälle… kerjäämään.
Riihimäestä kymmenen minuuttia. Armi vastasi.
Se itkee.
”Sano isälle että me ollaan tulossa.
Sano että me rakastetaan sitä.”
Se ojentaa puhelimen mulle.
Äiti… Tule auttamaan. Tule!!! Peru tämä päivä äiti rakas. Äiti pliis!!!
”Anni?”
”Alina… nyt on tosi lähellä… En tiedä miten kauan isä jaksaa, mutta ei voida enää tehdä mitään… Me ollaan täällä isän luona, ja sanotaan että olette matkalla”
Anni! Sä olet kohta itsekin lääkäri! Sano, että ne leikkaa, sano mulle että kaikki järjestyy… älä itke, et sä voi… et pikkusiskon kuullen…
Eno kaartaa rautatieaseman pääovien eteen. Me mennään kyytiin. Ollaan hiljaa. Armi itkee että aja punasia päin, meillä ei ole aikaa.
Isä kuolee.
Isä kuolee aivoverenvuotoon.
Mun isä kuolee.
Sairaalan kolmas kerros. Anni tulee vastaan. Mä anelen siltä… Mä haluan että se sanoo ettei mitään hätää enää ole. KAIKKI ON TÄSSÄ PERHEESSÄ AINA JÄRJESTYNYT!
Ei tänään.
Ei sunnuntaina 23.11.2003 klo 18
Avaan sen oven, nyt Alina menee sanomaan isälle hyvästit.
Niinkuin niissä paskoissa leffoissa.
En mä halua. Äiti, älä viitti itkeä, miks sun pitää olla tollanen??!! Lopeta äiti… Mä haluan pois.
Ei mutta nyt sä sanot ne sanat…Saatana! Nyt kerrankin.
Mun isä kuolee.
Mä katson itseäni huoneen katosta, kun käännyn takaisin ovelta. Takaisin sängyssä makaavan isän luo. Isä, sä makaat siinä ja mä tiedän että sä kuulet. Ne sanoo ettet sä voi enää kuulla, mutta mä tiedän paremmin.
”Isä, ei hätää. Alina-tyttö tässä. Me tultiin. Ei mitään hätää…”
Mä silitän isän hiuksia. Se halusi kasvattaa ne…aika hyvin olikin jo päässyt vauhtiin… Silitän olkapäätä. Annan suukon poskelle.
”Isä… Me nähdään ihan kohta”
Nyt särjyn.
”Isä.. me nähdään ihan kohta. Mä rakastan sua.”
Odotan ulkona.
Isä lopettaa hengittämisen 18:20.
Sunnuntaina 23.11.2003.
Me ehdittiin.
Rakastan teitä perheeni.
Rakastan teitä työtoverini.
Rakastan sinua yläkerran naapuri, joka et vieläkään osaa soittaa kitaraa tarpeeksi hyvin,että tulisin hyvälle päälle lujasta rämpytyksestäsi.
Rakastan sinua toukkani.
Rakastan sinua Aloha.
Rakastan sinua uusi mieletön ystäväni Sirkka-Liisa.(ei se oo sen oikea nimi)
Rakastan sinua maanantai, vaikka olit minulle tälläkin viikolla yhtä ilkeä. Mutta tänään sait minut pysähtymään.
Kiitos siitä***