Lauantai-ilta, ihoa kuumottaa vielä saunan jäljeltä. Suussa maistuu teen lempeä maku ja keittiöstä tulee paistuvan pannukakun kutsuva tuoksu… kohta pääsee herkuttelemaan!
Tänään oli kyllä ihanan aurinkoinen päivä, harmittaa vain kun kaksipäiväinen migreeni ei ota laantuakseen ja osittain pilasi päivän. Yritin sitä pyörälenkilläkin hukuttaa, mutta ei se vain tahdo lähteä. Eipä asiaa varmaankaan auta että näin viikonloppuna tulee pelattua WoWia ja täällä kotona tulee pelattua vähemmän ergonomisesti. Ehkä huomenaamulla herätessäni se on poissa.
Ihmeellinen haikeus on kyllä ollut mielessä koko päivän… haikeus ja raivo. Kummallinen kombinaatio. Pettymys lienee se molemmat aiheuttanut pohjimmainen tunne. Tahtoisin vain unohtaa, jatkaa elämistä ja hymyillä. Siinä juuri tuo pelaaminen auttaa kyllä, on pakko keskittyä siihen 100% ja silloin unohtuu kaikki muut ja mieli kevenee. Unohtuu se että täytän seuraavaksi 28 vuotta ja näyttää kovasti siltä että yksinäisyys on paras seurani lähitulevaisuudessakin. Olen kovin levoton ja kohta lienee taas parasta hakeutua muualle töihin. Barcelona houkuttelisi, mutten puhu espanjaa paria sanaa enempää. Australiaan? Hmm… kaukana ja entä koira? Etelä-Afrikassa valkoinen yksinoleva nainen on kuulemma kaikista alinta kastia, joten ei sinne vaikka muuten maa kiehtookin. En tiedä, pitäisi olla maa jossa pärjään Englannilla ja jossa ilmasto on vähintäänkin välimerellinen. Mutta jonnekin on päästävä, haluan taas aloittaa alusta. Joskus sen on vielä mentävä oikein…